Lähdettiin matkaan tiistaina. Heti matkan alkupäässä oli jo paljon kommelluksia kun Hameed oli jäänyt huonon sään takia New Yorkiin jumiin. Mutta matkaan kuitenkin lähdettiin. Heti turvatarkastukseen päästyämme kuulutettiin Helsinki-vantaalla Erno Teittiä. Erno oli ymmällään koska hän ei omasta mielestään ollut tehnyt mitään väärin tai unohtanut mitään. Kohta kuitenkin osoittautui että Erno oli unohtanut luottokorttinsa chech-in laitteeseen ja lippukin oli melkein hukassa.
Lentomatka KLM:llä suoraan Amsterdamiin meni ilman suurempia kommervenkeja. Pientä purtavaa saatiin ja sitten suurin osa paneutui opiskelun pariin. Amsterdamiin päästyämme odotimme 20 minuuttia laukkuja ja sitten painuimme Ollin tahdosta nauttimaan ravintopitoista Burger King ruokaa. Sitten olikin jo aika mennä hotellille jotta ehdittäis harkkakentille klo 19. Ensimmäiseen shuttlebussiin mahtui vaan Mika ja Erno joten me muut saimme odottaa vähän kauemmin.
Hotellilla oli sitten täysi kaaos kun 50 ihmistä yrittää checkata sisään samaan aikaan. Onnistuimme kuitenki suht. nopeasti saamaan huoneet ja puolen tunnin levon jälkeen me suuntasimme busseilla kohti kisahallia Frans Otten stadionia josta löytyi 21 kenttää josta yksi oli upea kolmen lasiseinän yleisökenttä. Kevyt harkat ja totuttautuminen kenttiin ja sitten lähdimmekin jo takas hotelliille. Hotellilla oli sitten kössäreille katettu maukas illallinen jossa saimme ekan maistiaisen tulevasta ruokavaliostamme, pastaa tomaatti-jauheliha-herkkusienikastikkeessa. Tätä olemme saaneet vähintään kerran päivässä, joskus kaksikin.
Keskiviikkona sitten alkoi pelit. Ensimmäisessä pelissä saimme vastaan Walesin joka oli ennakkoon kaavailtu lohkon pahimmaksi maaksi. Ensin ykkösten ottelussa Olli voitti hienosti veteraani Alex Goughin. Toisessa ottelussa Heke hävisi Walesin Jethro Binnsille. Sitten olikin jo mun vuoro ja mä pääsin british open voittajaa vastaan pelaamaan. David Evans oli odotetun kova ja vahvalla kädellä lyödyt hämäys lyönnit oli liikaa mulle. Viimeisessä ottelussa Ernon sai todeta Rob Sutherlandin paremmakseen 3-0.
Meillä oli vielä Saksa toisena pelinä keskiviikkona ennen kuin päästäis â€vapun viettoonâ€. Olli voitti taas hienosti viime aikoina hyvin pelanneen Simon Rösnerin 3-0. Minä sain vastaani kokeneen Stefan Leifelsin. Kookkaan vasurin temmonvaihtelu ja tasainen peli oli liian vahvaa enkä onistunut horjuuttamaan kaveria kuin ajoittain . Kentälle pääsi myös juuri 2 tuntia ennen peliä amerikasta saapunut Hameed. Peli ja etenkin lyönnit näyttivät tutun hyviltä ja peli oli parin pallon päässä päätyä Hameedin voittoon. Häviö kuitenkin tuli Saksan Moritz Dahmenille. Henrikkin hävis, hän Patrick Gässlerille.
Illalla päästiin sitten myös seuraamaan naisen peliä. Vaikka suurin osa joukkueesta potikin jonkinlaista vammaa niin siitä huolimatta tuli hieno 2-1 voitto . Illalla vielä ruokailu hallilla ja sitten hotellille katsomaan snookeria ja Ali carterin 147:aa ja mestareiden liigaa.
Torstaina miehillä ja naisilla oli vain yksi ottelu ohjelmassa. Miehet aloittivat taistelun italiaa vastaan. Olli voitti Jose Faccinin kevythenkisessä mutta fyysistä kontaktia täynnä olleessa ottelussa.
Samaan aikaan pelatussa kolmosten ottelussa Henrik voitti taitavan mutta äärimmäisen epäurheilijamaisen Simone Rocan hyvällä juoksemisella. Muissa otteluissa sekä minä että Hameed hävisimme 3-1. Itse pelasin aika ajoin aika hyvin mutta surkea alku kostautui tällä kertaa.
Naiset hävisivät oman ottelunsa Walesille 2-1.
Sitten olikin maajoukkueella vapaaillan paikka. Lähdimme porukalla ratikalla keskustaan kävelemään. Käytiin kaupoissa, kahvilassa kanavan varrella ja sitten vielä katsomassa ydinkeskustaan rakennettua tivolia, jossa oli hurjimmat koskaan näkemämme vekottimet. Kerrottakoon niistä myöhemmin. Sitten hallin kautta syömään ja takas hotellille.