Moi, olen nyt Sveitsissä pelaamassa 34:ttä (heh, heh, mulle tää on kyllä vasta toinen!) Swiss Openia. Reissu alkoi keskiviikkona, kun mä lähdin kello kolme kotoa Kauniaisten liepeiltä. Jo lentoasemalle tultaessa oli aistittavissa hirveitä myöhästymisiä. Kun sitten vihdoin oli aika siirtyä Brysselin koneeseen, niin jouduimme juoksemaan terminaalin läpi kahdesti (!), koska portti vaihtui aina viime hetkellä. Tästähän ei vanhat mummelit (eikä varmaan nuoremmat huippu-urheilijatkaan… - latojan huomautus) tykänneet yhtään ja ne (siis mummelit) antoi sen kyllä kuulua ja näkyä. Osoittautui, että päivän aikaisempi Brysselin vuoro oli peruutettu ja kaikki matkustajat oli ängetty tälle lennolle. Piti siis kaivaa jostakin isompi kone ja kun vielä tankkausletkukin reistaili, niin lähtöhän myöhästyi yli tunnin.
Pääsimme kuitenkin lopulta liikkeelle ja lento Brysseliin sujui ihan normaalisti. Minua kuitenkin jännitti, koska olin jo (luultavasti) missannut jatkoyhteyteni Geneveen ja minun oli ehdittävä arvontaan torstaiksi kello 15. Perillä Brysselissä saatiin taas vaihteeksi juosta, mutta sain lipun ja ehdin seuraavalle vuorolle vain tuntia myöhemmin, joten voisi sanoa että “minimal damage”. Geneveen sitten kun saavuttiin, niin ilmeni, ettei kassillani ollut yhtä hyvä tuuri, vaan se jäi jonnekin matkalle. Tein perillä ilmoituksen puuttuvista matkatavaroista ja sain lupauksen kassin toimittamisesta heti, kun se ihmisten ilmoille tulisi. Täällä nyt sitten olin Visa Electron -kortin, MP3-soittimen ja pelikenkien kanssa, kaikki muu oli hukassa.
Tapasin hallilla isäntäperheeni sekä ruotsalaiset kämppikseni Rasmus Hultin ja Foad Hammounin. Kummatkin ovat mukavia (vaikka siis ovatkin ruotsalaisia…) ja jännitimme heidän kanssaan, minkälaiseen asumukseen pääsisimme. Yllätys oli melkoinen, kun saavuimme lähes linnamaiseen taloon, jonka pihalla odotteli Mercedes Coupé (vissiin perheen vara-auto). Saimme kaikki omat huoneet (entäs omat palvelijat? - latojan huomautus). Talossa oli kolme asuinkerrosta, sauna sekä kuntosali ja pihalla uima-allas (mikähän mahtoi olla veden lämpötila Sveitsin maaliskuulla? - latojan huomautus). Hyvin varustetuista oleskelutiloista löytyi myös se tärkein eli DVD-hylly, jossa oli kaikki mahdolliset levyt. Kuriositeettina mainittakoon, että perheen tytär (joka ei asunut kotona enää) oli vaatesuunnittelija ja hänen hyviä ystäviään olivat mm. Leonardo di Caprio ja Victoria Beckham, vain muutamia mainitakseni…
Torstaina piti sitten olla vuorossa karsinta, mutta koska olin sen ykkössijoitettu, pääsin suoraan pääsarjaan, kuten viime vuonnakin. Ehdin sitten hiukan harjoitella lainakamoilla (Rasmuksen housuissa — latojan huomautus) ja seuraamaan muitten, lähinnä Rasmuksen ja Elinan matseja. Elinan ammattilaisdebyytti alkoi ihan mahtavasti ja ennakkoluulottomasti, mutta lopussa vastustajan rutiini/kunto vei pitemmän korren. Päivän lopuksi arvottiin pääsarjapaikat, minä sain vastaani 5-sijoitetun Ranskan Fabien Verseillen, jonka olen kohdannut junnuaikoinani aikaisemmin 3 kertaa. Takaisin kämpille, ilta CSI:n parissa ja nukkumaan.
Perjantaina oli vuorossa eka kierroksen pelit. Rasmus hävis omansa tiukasti 2-3 ja sitten alkoi mun peli. Ekassa erässä vastustajan peruslyönnin painavuus vähän yllätti ja olin parissa minuutissa jo 1-5 tappiolla. Sen jälkeen erä eteni tasa tahtia, enkä saanut kaveria kiinni, joten hävisin sen 7-11. Toisessa pääsin itsekin vähän viemään peliä ja voitin sen hyvin ajoitettujen stoppareideni ansiosta 11-6. Kolmannessa lyöntini jäivät järjestään lyhyiksi tai menivät suoraan vastustajan mailaan, huono erä, kaverille 5-11. Neljännessä olin jo 5-2 johdossa, mutta hiljalleen iski väsymys ja kaveri puristi rinnalle ja ohi. Samalla oli kisat ohi mun kannalta. Varmasti tasaisin peli multa tätä kaveria vastaan koskaan (entäs se sun 3-0-voitto kesällä 2002 Amsterdamissa…? - latojan huomautus). Tulevaisuudessa varmasti kääntyy vielä voitoksi.
Jäimme vielä hallille loppupäiväksi ja illalla hyvästelin ruotsalaiset, jotka olivat lähdössä kotiin aikaisin lauantaiaamuna. Ehkä kirjoittelen vielä lisää loppupäivistä.