squash.nu * matkan päältä *

Moi, suomalaiset kössin ystävät, täällä kössäri Australiasta. Viime kerran jälkeen olen pelannut kisan viinilaakso Barossassa. Siellä olin suoraan 8 joukossa ja hävisin sitten Uuden Seelannin Sam Atkinsille. Platessa oli sitten parempi tuuri ja voitin kaikki neljä matsiani. Palkinnoksi tuli pääsarjasta + platesta yhteensä 150 aussidollaria sekä se pakollinen viinipullo, jonka ilmeisesti saa joka kisasta täällä.

Yksi kaveri, joka asuu samassa majoituksessa Adelaidessa, sai Barossassa jonkinlaisen muistinmenetyskohtauksen. Kaveri harhaili pelin jälkeen kössihallin pihalla tietämättä kuka on, missä ja niin edelleen. Nyt se on ollut jo kolmatta päivää Adelaiden sairaalassa tutkimuksissa.

Aussien futismatsi brasseja vastaan tuli katsottua, kuten kaikki muutkin täällä tekivät.

Barossan jälkeen oli vuorossa Adelaiden 1 tähden kisan karsinta. Ikävä kyllä peli ei mennyt yhtään hyvin ja hävisin aika selvästi Australian junnuykköselle Ryan Cuskellylle. Itseluottamus on aika huono nyt ja joku helppo voitto olisi paikallaan Mutta elämä jatkuu… ja kisoja tulee, mutta pelin pitää kyllä parantua, jos mielii pärjätä. Ei nää kaverit mahdottomia ole, se on vaan päästä kiinni. Lisää juttuja myöhemmin

Hei, suomalainen kössiyleisö!!! Täällä ausseissa on normaali päivärytmi nyt saavutettu ja se näyttää tältä:
- herätys kello 9:15
- aamiainen kello 9:20
- aamuharkka kello 10-12
- lounas kello 12:30
- TV:tä töllötellessä ja/tai nukkuessa kello 13-15
- iltaharkka kello 15-17
- päivällinen
- elokuva TV:stä
- MM-jalkapalloa kello 22:30
- nukkumaan

Tältä sen kössiammattilaisen elämän pitäisi aina näyttää…

Eilen kävin vähän Adelaiden keskustassa sightseeaamassa malesialaisten pakistanilaisen valmentajan kanssa. Paljon kuvia rapsittiin (saattavat tulla joskus julkisuuteen). Kaupunki ei sinällään tarjoa mitään erikoista, se on Helsingin kokoinen, mutta näyttää paljon enemmän suurkaupungilta. Keskustassa on paljon pilvenpiirtäjiä ja kivoja kauppoja, kuten tavaratalot Myer ja David Jones. Kaupungin sydämessä on myöskin 2 yliopistoa ja niiden takia paljon opiskelijoita. Keskustan tuntumassa virtaa Torrens-joki, jonka ranta on [varmaan] kesäisin [siis meidän talvisin] kuuma menomesta, täkäläisten Kaivari.

Itse asun Glenelgin lähistöllä Somerton Parkissa, joka on vähän niinkuin esikaupunkialuetta. Täältä menee hallille 5 minsaa autolla ja keskustaan puoli tuntia ratikalla. Halleja on muuten aika monta täällä, ainakin 6 tietääkseni. Yhteistä niille on, että ne ovat vanhoja, kolkkoja ja h—tin kylmiä! Kuka uskoisi, että Suomessa kentät ovat kuumia ja Australiassa kylmiä? Näin se vaan on.

Olen perjantaina lähdössä kisoihin Barossa Valleyn viinialueelle. Pelaan lauantaina Uuden Seelannin Sam Atkinsia vastaan. Olen harjoitellut kaverin kanssa lähes joka päivä, joten saas nähdä, kumpi on oppinut kumman pelitavan…

P.S. Jos jollain on jotain kysyttävää tai jotain kommentteja, niin lähettäkää ihmeessä mulle. Täällä pääsee muuten suomen kieli ruostumaan (latojan huomautus: tähän blogiin voi laittaa kommentteja Matiakselle tai sitten lähettää suoraan sähköpostia osoitteella matias [ät] padus.fi).

Hei vaan täältä Adelaidesta. Täällä ollaan oltu nyt neljä päivää ja paikalliseen meininkiin alkaa jo hiljalleen tottua. Lennot meni loistavasti linjalla Helsinki-Wien-Kuala Lumpur-Sydney-Adelaide. Sydneyn lentokentällä ehti jopa tutustua australialaiseen pikaruokaan. Adelaidessa oli sitten onneksi joku vastassa, mutta englantia on joutunut vääntään kaikkialla ja kaikkien kanssa.

Asun täällä Adelaiden kössiakatemian johtajan Geoff Davenportin (taannoisen Espoon seniorien MM-kisan M45-luokan voittajan) kotona. Täällä asuu useita muitakin kössinpelaajia, kuka enemmän ja kuka vähemmän (kuten minä) pysyvästi. Pelaajia on aussien lisäksi Malesiasta, Hong Kongista, Koreasta, Japanista ja Uudesta Seelannista.

En ole vielä nähnyt yhtään käärmettä tai hämistä (kop kop kop) ja kaikki on mennyt hyvin, vaikka täällä onkin yllättävän kylmää (niinkuin on ollut siellä Suomessakin vaikka on kesä; täällä on sentään talvi…), etenkin iltaisin.

Meillä oli just PSA-kisa Naracoortessa. Mä hävisin ekalla kierroksella nelossijoitetulle, parin vuoden takaiselle Australian junnumestarille PSA#120 Luke Marganille 1-3 (9-11, 10-12, 11-4, 9-11). Peli meni aika hyvin, mutta vielä on paljon opittavaa (Latojan huom: etenkin miten kääntää itselle nuo tiukat häviöerät). Koko kisan voitti sitten Dan Jenson.

Naracoorte on kiva pieni Australian takapajula. Siellä on Unescon maailman perintölistalla olevat luolat. Muuten villin lännentyylisessä kylässä ei olekaan oikein mitään näkemistä.

Minä asuin yhdessä Jacob Lohrischin kanssa billetingissä (=bed & breakfast) erään vanhemman pariskunnan luona. Me nukuttiin jossain autotallintapaisessa vierashuoneessa. Mulla oli päällä 5 takkia ja silti palelin. Naracoorte on siis South Australiassa, n. 5 tunnin ajomatkan päässä Adelaidesta.

Kisassa oli myös epävirallinen plate, mä voitin ekan pelin, mutta hävisin sitten ex-top 100-pelaajalle Mark Pricelle, joka on Paul Pricen veli.

Huomenna päästään taas Adelaidessa kentälle tekemään kaivattuja drillejä. Ens viikonloppuna on kisat viinituottajakylässä Barossa Valleyssä.

Täällä tulee ihan sikana urheilua TV:stä, tosi siistii…