squash.nu * matkan päältä *

Ollaan jo kotiuduttu suomeen ja on palattu arkeen jo mutta kerrataan vielä viimeisten päivien tapahtumat Amsterdamista.

Perjantai oli koittanut ja aika kunnon pelien jossa miehet erottuvat pojista ja jyvät akanoista. Eli edessä oli peli Espanjaa vastaan pääsystä 8 joukkoon. Kaikilla oli tiedossa kovat pelit. Ekoissa pelissä Erno ja Olli pääsi pelaamaan tuttuja ja vaikeita vastustajia vastaan. Sekä Ernon että Ollin pelin eka erä kesti pitkälti yli 30 min. Espanjan juoksijat Borja Golan ja David Vidal alkoivat kuitenkin pelin edetessä hyytyä ja suomalaiset pääsivät peliin mukaan. Olli onnistui kääntämään ottelun oltuaan jo 0-2 ja 5-8 tappiolla, hyvä Olli. Erno puolestaan joutui toteamaan Vidalin peruslyönnit kerta toisensa perään liian hyviksi ja puolitoista tuntisessa ottelussa 1-3 tappio oli tosiasia.

Heke ja Heikki pääsivät aloittamaan ottelut lähes tunnin aikataulua myöhässä. Nämäkin ottelut olivat pitkiä mutta ei läheskään edellisten mittaisia. Heke onnistui johtamaan 2-1 kun ottelu ratkesi ja espanjalaista ei kiinnostanut voitto vaan 9 peltiä 2 minuutissa sinetöi ottelun 3-1. Heikin kuitenkin hävitessä katalonialais-veljelleen 3-0 jouduttiin Espanja tänäkin vuonna toteamaan parmmaksi kahden erävoiton turvin.

Pelin jälkeen päätimme jäädä hallille koska seuraava peli olisi klo 5. Ruokailu ja sitten seuraamaan naisten maaottelua Suomi-Ruotsi. Saara pisti tutun Loviisan tällä kertaa aikavan maanrakoon ja menetti vain 2 pistettä 15 minuutissa. Elina hävisi sitten tiukan ottelun mutta Lotta korjasi voiton suomelle hienolla voitolla Anna Detteristä.

Illalla miehillä oli sitten vuorossa tanska ja vaakalaudalla oli parhaan pohjoismaan titteli. Olli ja Henrik aloitti ja motemmat voittivat melko helposti ottelunsa. Siten mun ja Hameedin piti saada vain 1 erä ottelun voittamiseksi. Alussa ei näyttänyt hyvältä Hameedin hävitessä 3-0 ja mun hävitessä ekan erän helposti. Toinen erä tuli kuitenkin kotiin ja vielä kolmaskin ja siten mun kisojen eka voitto(jeee) ja pääsy kymppisakkiin. Jotenkin minä onnistuin vielä jättämään kassin hallille joten koko ilta oli jännitystä että löytyisikö se sieltä aamulla(kyllä löytyi, ja passikin oli vielä tallessa)

Illalla oli taas vuorossa snookerin seurantaa ja seurustelua kivassa hotellin alaaulan baarissa. Tuomarit ja valmentajatkin pääsivät mukaan ja sänky kutsui vasta puolenyön jälkeen.

Viimeisenä kisapäivänä Suomella oli vastassa miehissä Irlanti ja naisissa Tsekit. Naiset aloittiva ja EM-debytantti Pia Ojala pääsi nyt ensimmäistä kertaa kentälle. Hienon taistelun jälkeen Pia joutui kuitenkin toteamaan vastustajan paremmaks 3-2 numeroin. Harmi vaan että tämä jäi näitten kisojen ainoaksi peliksi koska suraavassa olisi voinut vielä parantaa…Seuraavassa pelissä Lotta oli aikaajoin hyvin mukana kovaa lyövää vasuria,Lucie Fialovaa vastaan. Lopulta kuitenkin paukut loppu ja häviö ja suomelle tappio. Saara pelasi vielä merkityksettömän ottelun Olga Ertlovaa vastaan mutta hyvän ekan erän jälkeen hävisi 2-1.

Miesten pelissä Irkuilla meinas käydä köpelösti kun keltanokkavalmentaja Simon Parke oli unohtanut palauttaa pelaaja järjestyksen ajoissa. Pelivuorossa ollut pelaaja kun oli jo melkoisessa humalassa Suomi osoitti urheiluhenkeä ja antoi Irlannin vaihtaa miehitystä. Heikki kuitenkin pelasi uransa (minun mielestä) parhaimman pelin ja voitti vaihtomiehen Steve Richardsonin 3-1. Ollikin voitt 3-1.
Seuraavan pelasin minä ja Erno. Erno pelasi Arthur Gaskinia vastaan ja minä kokenutta Derek Ryania. Erno onnistui ottelun alussa hyvin mutta ottelun edetessä Erno hyytyi ja Gaskin vei voiton 3-1. Itse en saanut missään vaiheessa ja varmaan kisojen huonoin pelini tuli väärään paikkaan. Irkut vei siis voiton vaikka maajoukkueen moinivuotinen sotaratsu Tatu Murronmaakin oli päässyt paikalle kannustamaan.
Pelin jälkeen menimme syömään viimeistä lounasta ja sen jälkeen jotkut seurasivat kutkuttavan jännittävää Willstropin ja Gaultierin finaalia sillä aikaakun toiset tutustuivat hollantilaisen oluen maailmaan. Mainittakoon että willstrop voitti 3-2 2 tunnin väännön jälkeen ja kolmen gaultieren krampin jälkeen, tuskallista katsottavaa kaikille joiden jalat ovat joskus krampanneet oikein kunnolla.

Pikkuhiljaa terassilla istuskelun jälkeen siirryimme hotelliin valmistautumaan illan bankettiin. Suomalaiset olivat taas illan parhaiten pukeutuneita. Bussikyydillä kohti hallia josta oli vuorossa kanavalaiva kyyti bankettiravintolaan. Laivakyyti oli sinäänsä hauska mutta reilut toista tuntia amsterdamin toiselle laidalle oli janoisille ja kusihätäisille pelaajille vähän liikaa. Hameedin kanssa innostuimme vilkuttelee ihmisille ja yllättävän moni nainen, lapsi ja jopa yksinäinen mies innostui vilkuttamaan takas. Walesin tytötkin innostui laulelemaan espanjalaisia listahittejä mutta lopulta ylioitkä istuminen alkoi viedä kaikista mehut.

Perille päästyämme kiinalaiseen ravintolaan nimeltä Sea Palace aivan keskusta laidalta kävi selväksi että järjestäjät oli mokannut pöytien ja tuolien laskussa koska isolle osalle porukasta ei ollut tilaa. Tunnin baarissa odottelun jälkeen Konosen Jami onnistui hoitamaan meille pöydän alakerrasta normaalien asiakkaiden joukosta. Siellä me sitten syötiin, osa maksulliselta listalta ja osa yläkerran squashbuffetista. Kaiken tämän sählingin välissä Mika ehti laulaa Maamme-laulun ja Pia suorittamaan maajoukkue kaste(kertokoon siitä lisää jos haluaa). Tämän jälkeen suuri osa porukasta siirtyi Panama-nimiseen yökerhoon mutta suomalaiset päättivät hirveän sisäänpääsymaksun ja törkeän palvelun takia siirtyä hotelliin pitämään omat loppubileet. Osa porukasta jatkoi aina aamutunneille ja aamuneljän aamiaispöytä piristi kummasti. Illan kohokohtiin kuului myös tuomari-Rikun eri englannin murteiden vääntely, aivan huikeeta!!!

Sitten olikin vain jäljellä kotimatka ja se sujui sunnuntaina hiljaisissa merkeissä sillä suuri osa porukasta nukkui lähes koko matkan. Suomessa sitten kaikki lähtivät omille teilleen.
Hyvää kevättä ja kesää kaikille ja näkyillään kössihallilla…

Lähdettiin matkaan tiistaina. Heti matkan alkupäässä oli jo paljon kommelluksia kun Hameed oli jäänyt huonon sään takia New Yorkiin jumiin. Mutta matkaan kuitenkin lähdettiin. Heti turvatarkastukseen päästyämme kuulutettiin Helsinki-vantaalla Erno Teittiä. Erno oli ymmällään koska hän ei omasta mielestään ollut tehnyt mitään väärin tai unohtanut mitään. Kohta kuitenkin osoittautui että Erno oli unohtanut luottokorttinsa chech-in laitteeseen ja lippukin oli melkein hukassa.

Lentomatka KLM:llä suoraan Amsterdamiin meni ilman suurempia kommervenkeja. Pientä purtavaa saatiin ja sitten suurin osa paneutui opiskelun pariin. Amsterdamiin päästyämme odotimme 20 minuuttia laukkuja ja sitten painuimme Ollin tahdosta nauttimaan ravintopitoista Burger King ruokaa. Sitten olikin jo aika mennä hotellille jotta ehdittäis harkkakentille klo 19. Ensimmäiseen shuttlebussiin mahtui vaan Mika ja Erno joten me muut saimme odottaa vähän kauemmin.

Hotellilla oli sitten täysi kaaos kun 50 ihmistä yrittää checkata sisään samaan aikaan. Onnistuimme kuitenki suht. nopeasti saamaan huoneet ja puolen tunnin levon jälkeen me suuntasimme busseilla kohti kisahallia Frans Otten stadionia josta löytyi 21 kenttää josta yksi oli upea kolmen lasiseinän yleisökenttä. Kevyt harkat ja totuttautuminen kenttiin ja sitten lähdimmekin jo takas hotelliille. Hotellilla oli sitten kössäreille katettu maukas illallinen jossa saimme ekan maistiaisen tulevasta ruokavaliostamme, pastaa tomaatti-jauheliha-herkkusienikastikkeessa. Tätä olemme saaneet vähintään kerran päivässä, joskus kaksikin.

Keskiviikkona sitten alkoi pelit. Ensimmäisessä pelissä saimme vastaan Walesin joka oli ennakkoon kaavailtu lohkon pahimmaksi maaksi. Ensin ykkösten ottelussa Olli voitti hienosti veteraani Alex Goughin. Toisessa ottelussa Heke hävisi Walesin Jethro Binnsille. Sitten olikin jo mun vuoro ja mä pääsin british open voittajaa vastaan pelaamaan. David Evans oli odotetun kova ja vahvalla kädellä lyödyt hämäys lyönnit oli liikaa mulle. Viimeisessä ottelussa Ernon sai todeta Rob Sutherlandin paremmakseen 3-0.

Meillä oli vielä Saksa toisena pelinä keskiviikkona ennen kuin päästäis ”vapun viettoon”. Olli voitti taas hienosti viime aikoina hyvin pelanneen Simon Rösnerin 3-0. Minä sain vastaani kokeneen Stefan Leifelsin. Kookkaan vasurin temmonvaihtelu ja tasainen peli oli liian vahvaa enkä onistunut horjuuttamaan kaveria kuin ajoittain . Kentälle pääsi myös juuri 2 tuntia ennen peliä amerikasta saapunut Hameed. Peli ja etenkin lyönnit näyttivät tutun hyviltä ja peli oli parin pallon päässä päätyä Hameedin voittoon. Häviö kuitenkin tuli Saksan Moritz Dahmenille. Henrikkin hävis, hän Patrick Gässlerille.

Illalla päästiin sitten myös seuraamaan naisen peliä. Vaikka suurin osa joukkueesta potikin jonkinlaista vammaa niin siitä huolimatta tuli hieno 2-1 voitto . Illalla vielä ruokailu hallilla ja sitten hotellille katsomaan snookeria ja Ali carterin 147:aa ja mestareiden liigaa.

Torstaina miehillä ja naisilla oli vain yksi ottelu ohjelmassa. Miehet aloittivat taistelun italiaa vastaan. Olli voitti Jose Faccinin kevythenkisessä mutta fyysistä kontaktia täynnä olleessa ottelussa.
Samaan aikaan pelatussa kolmosten ottelussa Henrik voitti taitavan mutta äärimmäisen epäurheilijamaisen Simone Rocan hyvällä juoksemisella. Muissa otteluissa sekä minä että Hameed hävisimme 3-1. Itse pelasin aika ajoin aika hyvin mutta surkea alku kostautui tällä kertaa.
Naiset hävisivät oman ottelunsa Walesille 2-1.

Sitten olikin maajoukkueella vapaaillan paikka. Lähdimme porukalla ratikalla keskustaan kävelemään. Käytiin kaupoissa, kahvilassa kanavan varrella ja sitten vielä katsomassa ydinkeskustaan rakennettua tivolia, jossa oli hurjimmat koskaan näkemämme vekottimet. Kerrottakoon niistä myöhemmin. Sitten hallin kautta syömään ja takas hotellille.

Moi oollaan jo kotiuduttu intiasta mutta vielä pitää vähän valaista loppu päiviä. Kirjoitin kyllä blogin jossain maanantain paikkeilla mutta netti hotellissa vähän reistaili ja jostain syystä se ei jäänyt sivulle muistiin. Joten tästä lähtee nyt toinen kertaus.
Eli perjantaina voitettiin helposti Venäjä niinkuin pitikin. Kaikki meni hyvin ja minä hävisin vähiten pisteitä ja voitin otteluni nopeiten kisojen vanhinta 43-vuotiasta Sergeij Kostrykinia vastaan. Heke puolestaan pelas hirveetä bodaria vastaan jonka pelkkä hausi varmaan painoi enemmän kuin koko heke. Onneksi se ei kuitenkaan osannut pelata ollenkaan joten Hekekin voitti helposti. Olli joutui jopa lyömään pari ihan hyvää lyöntiä jotta venäjän pitkäaikainen, ihan perus OK, ykkönen Severinov kaatui.
Ilta oli sitten rentoutumista ja syötiin ja juotiin(ymmärrä miten haluat) hyvin.

Saksa peli oli lauantai aamulla klo 12. Herättiin suht hyvissä ajoin ja syötiin perus(murot, nuudelit, munakas, pannukakku, lassi/pirtelö/ällöttävä hedelmämehu) aamiainen. Sitten kevyet treenit ja netin ääressä odotellen Saksa ottelua(hallilla oli ilmainen netti yhteys/hotellilla maksoi). Ottelu alkoi lähes-vielä-junnu, Simon Rösnerin ja Ollin ottelulla. Eka erä oli hakemista ja tiukkojen pallojen jalkeen Olli hävis sen vähän yllättäen 11-9. Ajateltiin että kävi vaan huono säkä. Kyllä Olli varmaan hoitaa 3 seuraavaa erää. Siltä näytti kun Ollilla puoli tuntia myöhemmin oli ottelupallo 4 erässä. Sitkeä Simon kuitenkin onnistui viimeisillä voiman rippeillä voitamaan sen erän jatkopalloilla ja viimeisen erän piti olla vaan muodollisuus ollille. Muodollisuus se olikin mutta toisin päin. Simon oli jostain saanut rutkasti lisä tsemppiä ja kun Ollin stopparit kerta toisensa napsui peltiin niin ottelu meidän kaikkien yllätykseksi ja pettymykseksi Sakuille. Seuraavana oli taas Heken vuoro. Heke pelasi hyvää omaa nopeatempoista peliään ja alun tiukkojen pallojen jälkeen saksan vaisu 3.pelaaja ei enää pystynyt haastamaan.
Viimeisenä oli mun vuoro ja mä pelasin kovasti Iiro salosta muistuttavaa sakslaista vastaan. Lyhyt patukka vasuri tuli ekaan erään tosi kovaa ja mun vähän haparoidessa se sai hyvän johdon jota mä kuitenkin onnistuin kaventamaan erän lopussa. Erä kuitenkin toiselle. Toisessa erässä mä johdin parilla pisteellä koko erän ja voitin sen kanssa. Kolmannessa erän keskivaheilla tuli pari huonoa tuomiota joiden takia mä jouduin lopulta liian isoon takaajo asemaan. Neljäs erä oli sitten multa ottelun paras ja voitin sen aika helposti kaverin ollessa jo vähän väsynyt. Lähdin viimeiseen erään positiivisen itsevarmana mutta se ehkä kostautui kun kaveri sai parin pisteen eron. Vähän liika yrittäminen ja malttamattomuus toi pari lisä virhettä ja Ottelu ja peli saksalle, ja Suomi pelaamaan viime vuosina liian tutuiksi tulleille jämä sijoille. Loppu ilta sujui sitten Powerin loistavia lyöntejä, Liam Kennyä vastaan, ihastellessa.
Sunnuntai oli sitten meille tippumisen ansiosta lepopäivä ja sen me meinasimme viettää chennain eläintarhassa apinoita katsellessa. Matkaa kuitenkin osoittautui olevan yli 40 km ja paikallisten teiden kunnon ja taksihinta huomiioon ottaen päätimme pysytellä kaupungissa. Ja sitä paitsi, apinoitahan näkee menemällä ranskalaisten ovelle koputtamaan, yksi nimeltämainitsematon ammattilaisemme väläytti.
Joten suuntasimme paikalliselle kartingradalle. 20 kierrosta runsaan viiden euron hintaan ei ollut paha. Kerrottakoon että Mika oli tässä lajissa kunkku ja vastikään ajokortin saanut Matias vietti enemmän aikaa rengaskasassa kuin radalla. Mutta kivaa oli kuitenkin. Tämän jälkeen suuntasimme paikallisilla moottoririksoilla kohti Marina Beachia, Maailman toiseksi pisintä rantaa jolla tsunami tappoi 4500 ihmistä. Lapsia oli ranta ajotiellä tuhansittain ja kymmenet krikettipelit oli pystyssä. Meidän riksat pujotteli sujuvasti juoksevien lapsien välistä ja Heken ja Mikan riksan läpi lensi jopa tennispallo koskematta mihinkään. Pientä kävelyä rannalla ja sitten riksalla eteen päin. Pujoteltiin slummien läpi ja aina välillä pysähdyttiin katsomaan jotain hienoa kirkkoa tai vastaavaa. Kerran minä ja heke jopa meinattiin jopa mennä sisälle käveltiin sata metriä mutaisessa slummissa kehitysmaassa vitivalkoisissa Dunlopsukasilteen ennen kuin meille kerrottiin että kirkko on suljettu ja aukeaa vasta klo 4. Matka jatkui ja riksakuskit veivät meidät 4 täsmälleen samanlaiseen antiikki/mattokauppaan. Lopulta pääsimme kuitenkin eroon riksoista ja käveltiin loppumatka hotelliin. Iltapäivä sujui sitten hotellin altaalla loikoillessa ja illalla sitten Pizzahutiin syömään. Maanantaina oli sitten peli Ruotsia vastaan. Vastustajat meillä oli samat kuin maaottelussa ja lähdimme otteluun melko luottavaisina. Minä aloitin ja pelsin Badria vastaan. Eka erä oli hyvä ja ajoittain tuntui kuin olisin hallinnut koko peliä. Toisessa erässä liian hienojen lyöntien yrittäminen kostautui ja ottelu lipui harmittavan helposti käsistä. Toisessa ottelussa Olli onnistui flunssasta huolimatta voittamaan tiukasti viidessä erässä Drakenbergin. Niinpä Heke sai pelata kaipaamaansa ratkaisuottelua tuttua Hultia vastaan. Ottelu eteni jälleen tiukkana ja molemmat esitti tosi hyvää peliä. Ikävä kyllä Hult esitti liian monta aivan huikeeta nickiä 5 erässä ja Ruotsi oli taas hiuskarvan verran parempi. Tämän jälkeen jäimme hallille koska halusimme seurata kisojen odotetuimpaa ottelua, Power- Palmer. Ikävä kyllä Powerille tuli pupu pöksyyn ja hän halusi säästellä selkäänsä(=tilastoja). Tosi harmi että ottelu peruuntu koska Power pelaa vielä ihan selvää top 10 kössi. Illalla meillä oli sitten Suomen Kunniakonsuli herra Chidambaramin illallisvastaanotto. Paikalle saapui herra Chidambaramin tuttuja ja kolleegoja ja ilta oli tosi kiva. Ensin juotiin ja juteltiin ja syöttiin koktailnameja. Sitten oli aika iskeä ruoka pöytään jossa ei mun ja Heken suomalaisille makuhermoille löytynyt paljon syötävää. Onneksi jälkiruokapöydästä löytyi reissun parasta suklaamoussea jota me syötiin niin että “napa ruskaa”. Moni vieraista olikin itse pelannut kössiä joskus 70-luvulla ja sitten lopettanut mutta moni tunsi myös paikallisen intian naisykösen Joshna Chinappan. Kuitenkin isompaa roolia kaikkien elämässä pelasi Kriketti. Illan päätteeksi annoimme pari lahjaa herralle ja lähdimme pikkuruisella pakettiautolla kohti Hotelli taj connemaraa. Tiistaina meillä oli vuorossa Itävalta. Heke aloitti ja voitti helpohkosti ottelunsa isoa itävaltalaista vastaan. Toisena Ollin pitii voittaa helopsti itävallan junnututtu Aqeel Rehmanin. Olli kuitenkin takerteli pahemman kerran ja 1-2 ja 5-9 tilanteessa neljännessä erässä pelkasimmekin pahinta. Olli kuitenkin näytti viimeinkin vähäsen ammattimiehen otteita ja voitti lopulta tuskan hiki otsassa ottelun. Täten mulle tuli vain paras 3 erästä ottelu tuttua Jakob Dirnbergeria vastaan. Ottelun mä voitin helposti. Ottelussa tuli myös mun uran ja epävirallisesti kisojen hienoin lyönti. Ikävää että se oli vaan pallojen välissä lyöty lyönti. Rystycrossinicki joka jäi jumiin nickiin. Ollispa ollut kamera valmiina. Sitten seurattiin vähäsen semejä. Tosi jännä peli blokkareiden ja aussien välillä. Onneksi aussit voitti tiukkojen vaiheiden jälkeen. Illalla mallille ostelemaan vähän tuliaisia ja sitten hip-asia ravintolaan syömään. Nuudelit ja kevätkääryleet oli kisojen positiivisin ruokakokemus.
Viimeisenä päivänä olikin sitten tosi aikainen herätys peli oli jo klo 10 joten aamiaiselle mentiin heti 7 jälkeen. Hallille ja sitten alkoikin peli. Olli oli sairastelujen takia lepovuorossa ja Mika joutui lopulta itsekin pelaamaan. Ensin pelasin kuitenkin minä. Alku oli hyvää ja peli oli ainakin silminnähden tiukkaa mutta minä vaan en saanut pisteitä. Kun mä vielä kerta toisensa perään en nähnyt kaverin(toinen bader tässä turnauksessa ja pelasin molempia vastaan)hyvää boastia niin hävisin 2 ekaa erää liian helposti. Kolmanteen laitettiin pojilta vähän tatsia mailaan(insideläppä) ja kiristettiin lenkkareita. Tämä auttoi ja erän puolvälissä kaveri antoi vähän löysää. Mun peli alkoi vihdoin asettua uomiinsa ja peli tuntui tosi kivalta. voitin 3 ja 4 erän 11-4 ja lähdin viidenteen vahvassa asemassa. Voitto tuli lopulta mutta vasta monien huonojen tuomioiden ja sen jälkeen olin pamauttanut kaveria kyynerpäällä päähän. Tosi kiva päättää kisat hyvään peliin. Toisena pelas Heke jolla ei ollut paljon mahiksia Abdullahia vastaan. Uskomattoman taitava ja nopea Abdullah oli liian iso(vaikkakin pieni kaveri) suupala polvivaivaiselle Hekelle. Viimeisessä ottelussa Mika pääsi vihdoin näyttämään mikä hän on miehiään. Alku oli surkea ja 30 minuutissa 0-2. Katsomoon oli saapunut herra Chidambaran, mukanaan tytär(Heken iloksi;-) joten Mikan oli ryhdistäydyttävä. Käynnistyminen vei vanhalta mieheltä aikansa mutta 4-8 tilanteessa mika vihdoin syttyi. Pallo toisensa jälkeen kuoli mittaan ja lopulta kaverikin ymmärs että helpompaa se on jos se lyö itse pallon peltiin. Näin toinen ottelu voitto suomelle 0-2.sta ja kuwait kaatui. Tämän jälkeen lähdettiin hotellille juhlistamaan kisojen päätöstä höyry saunalla ja pienellä uinnilla. Sitten Minä ja Heke suunnattiin ostoksille kokeilemaan tinkimistaitojamme. Rahaa paloi jonkin verran mutta lopulta pääsimme eroon viimeisistäkin rupiosta. Ilta olikin jo aika pitkällä ja oli aika ottaa hienot turon bleiserit jälleen käyttöön. Banketti oli melko vaisu. Joukko puheita ja välissä ainoa hyvä osa, mc major maniamin hauskat päättömät vitsit vaimostaan ja vaimoista ylensä, ne ei mitenkään liittynyt mihinkään ja tuli joka kerta ihan “puun takaa”. tyyliin:I had a great life, i had a woman and i had money; but then my wife found out!!! ha, ha. Seisovasta pöydästä(jossa kaikki paitsi jäätelö oli liian tulista) vähän ruokaa ja sitten huoneeseen valmistautumaan lähtöä. Sanottiin hyvästi hotellille ja lähdimme isolla bussilla jossa oli monta muutakin joukkuetta kohti lentokenttää kello 1 yöllä. Pienen etsimisen ja pään keikuttamisen(inside läppä) jälkeen löysimme oman lentomme ja pitkän jonottamisen jälkeen pääsimme eroon kamoista. Sitten oli vuorossa odottelua 2h ennenkuin kone lähtisi. Kaikkien päät pilkki ja hyvä kun ehdimme lopulta koneeseen. Mumbaissa sitten piti kamat uudestaan checkata Finnairin lennolle. Tästä syntyi melkoinen soppa koska meillä oli melkoisesti ylipainoa. Me väsyneet suomalaiset emme voineet suvaita tämmöistä käytöstä ja vaikka kuinka soudettiin ja huovattiin niin lopulta jäi sievoinen sunna maksettavaksi meidän extra kamoista. Kone oli lopulta lähes typö tyhjä ja surkea(mini näytöt jotka ei edes toiminut) mutta ainakin tuli nukuttua hyvin vaakatasossa neljän hengen penkillä. Suomeen tultaessa kaikki oli iloisia että taas voi juoda vettä kraanasta ja ilma ei haise paskalle ja ole 99 prosenttia kosteeta. Muuten matka oli saksa ja ruotsipeliä lukuunottamatta kiva ja oli hienoa nähdä tämä uusi kulttuuri ja maa jossa asuu aivan liian paljon ihmisiä. Vanekam ja Namaskaar Intia!!!

No niin, nyt on kisat aloitettu. Egypti oli vuorossa ja turpiin tuli, vaikka Heke ja Olli saikin erät vastustajiltaan. Kaikki oli katsomassa meidän peliä ja taipeilaisetkin väläytteli ottelun jälkeen, että nyt on sitten varmaan helppo tie neljän parhaan joukkoon, kun Egyptilläkin oli tiukkaa (meidän kanssa). Joo, finaalissa sitten viimeistään Egypti kaatuu. Kaikki kyllä pelas aika hyvin. Mun omassa pelissä Darwishiä vastaan sain kokea, miten huikean nopea se on ja miten loistavia sen hämylyönnit on.

Iltapäivällä lähdettiin sitten shoppailemaan ja ruokaileen vähän hotlapastaa (pastasta koostuvaa ruokaa hotellin ravintolassa - latojan suomennos). Illalla mentiin Heken kanssa höyrysaunaan, ja kukas muu sieltä löytyikään, kuin eräs J. Power. Pieni triviakysymys kotikatsomoille: kukas mahtoikaan olla uhrina Jonathon Powerin uran ensimmäisessä PSA-pelivoitossa? No joku suomalainen nimeltä S. Tarvonen… Illalla sitten nukkumaan ja aamulla kovat harkat alle, ennen kuin pelataan rakasta (? - latojan huomautus) itänaapuria vastaan. Pitäisi irrota suht koht helppo voitto, huomenna sitten Saksa, jonka kimppuun lähdetään täydellä latingilla.

Moi, itsenäisyyspäivä on koittanut Chennaissa ja kohta on vastassa Egypti. Eilen keskiviikkona me aloitettiin päivä aamupalalla, joka ainakin suomalaisen mittapuun mukaan oli melko laaja: curryä, nuudeleita, pannukakkuja, vohveleita ja kaikkea muuta, mitä toivoa saattaa, paitsi ei appelsiinimehua, koska nyt ei ole sesonki. Tämän jälkeen meidän oli tarkoitus lähteä kaupungille, mutta koska satoi kaatamalla ja kosteusprosentti hipoi tuhatta, päätimmekin vierailla läheisessä ostarissa. Kyseinen ostari oli, kuten kaupunkikin, melko suuri ja löysimme sieltä ainakin pari saria (ei siis sennimisiä naisia) kotiin tuomisiksi. Kaikki löysivät jotakin ja aivan pilkkahintaan. Päädyimme sitten kolmen muun joukkueen kanssa Pizza Hutiin syömään. Takaisin hotellilla minä ja Heke suuntasimme höyrysaunaan ja uima-altaaseen.

Tunnin ja vartin mittaisen kenttätreenin jälkeen kipaisimme suihkun kautta avajaisiin. Paikallisen tavan mukaan siellä oli paljon tärkeitä kutsuvieraita, jotka pitivät puheita ja antoivat toinen toisilleen (joulu-?)lahjoja. Tämän jälkeen oli vielä joku musiikkishow, joka ei ollut erityisen hieno. Minä ja Heke ahdoimme sitten mahamme täyteen juhlaruokaa, kun taas Olli ja Mika poistuivat hotellin seisovaan pöytään. Illalla TV:stä krikettiä ja sitten nukkumaan. Torstaina pelataan Egyptiä vastaan: Shabana, Darwish ja Abbas saavat vastaansa Suomen ykkösnyrkin (kolmisormisen? - latojan huomautus). Olispa ollut hienoa, jos olisi pelattu Venäjää vastaan itsenäisyyspäivänä, mutta se on sitten vuorossa seuraavaksi.

Lähdettiin matkaan maanantai-iltana kohti Intiaa ja Chennain MM-kisoja. Tapaaminen oli lentokentällä kello 18:15 (…ja miksiköhän sinne piti sitten lumimyrskyn halki kiirehtiä jo tasakuudeksi? - latojan huomautus). Kaikki sujui hyvin eikä checkausjonokaan ollut paha. Ostettiin kentältä “kisapinssit” eli oikeesti tuliaissuklaat, jotka voi antaa vastustajajoukkueille ja otettiin toisistamme pari hauskaa kuvaa ja sitten olikin jo aika mennä koneeseen. Siellä istuttiinkin sitten seuraava tunti, kun lunta ja loskaa pestiin pois Finnairin Airbusin siivistä. Itse lento meni sitten ihan OK, leffoja tuli katottua ja Heke sai ekat maistiaiset siitä, miten tulista ruoka tulee Intiassa olemaan. Koneen aamupalakin oli nimittäin niin polttava, ettei pystynyt syömään.

Mumbaihin (ent. Bombay) päästiin paikallista aikaa kello 8:30 (kello täällä on kummallisesti puoli tuntia “epätahdissa” muun maailman kanssa) ja maihinnousukortti ojossa etenimme läpi maahantulotarkastuksen. Kaikki pääsivät läpi ja kaikki viisi (? - latojan huomautus) Dunlop-laukkua löytyivät matkatavarahihnalta. Sitten vaan etsimään kotimaan lentojen checkausta, joka löytyikin aivan kulman takaa. Kaikki meni suunnitelmien mukaan, kunnes yhtäkkiä seinän vieressä olleesta juomakoneesta irtosi letku ja vettä rupesi sinkoamaan ympäri terminaalia. Hetken ihmettelyn jälkeen pari (ei-niin) neuvokasta kaveria sai homman hanskaan, mutta hauskaa oli.

Sitten kassit olikin saatu koneeseen ja pääsimme bussilla lentokentän halki kotimaan terminaaliin. Matkalla saimme havainnollisen kuvan paikallisista slummeista, sillä koko lentokentän ympäristö oli niitä täynnä. Chennain (ent. Madras) lento meni hyvin paikallisella Jet Airwaysillä, joka oli meille positiivinen ylläri. Perillä kaikki meni hyvin ja meitä oltiin jopa vastassa(!) . Sitten minä Heke päästiin yhdellä ja Mika ja Olli toisella ajoneuvolla hotelliin. Matka oli vähintäänkin sanottuna mielenkiintoinen (vrt. Ukrainan vastaavaan - latojan huomautus) - tööttää käytettiin 5 sekunnin välein ja kaistoista tai ajosuunnista ei kukaan välittänyt. Suurimmalla vehkeellä oli aina etuajo-oikeus.

Hotellille kumminkin päästiin ja se oli taas takuuvarmaa MM-kisatasoa. Kaikki hienoudet kylpytakeista neljään ravintolaan ja hienoon kunto-spa-osastoon. Sää oli myös tosi kiva 28 asteineen. Käytiin sitten päivän aikana harjoittelemassa hauskoilla sinisillä pelikentillä ja sitten syömään The Verandah -ravintolaan. Mainittakoon, että hotlan ulkopuolella lähes kaikki on slummia. Itse kullakin alkoi sitten vähän aikaero painaa, joten loppuilta sujui rentoutuessa ja tutustuessa hotelliin. Huomenna seuraa lisää harjoitusta sekä avajaiset. Koittelen kirjoittaa useasti ja lyhyesti, mutta en voi lupailla mitään (kiristyksestä huolimatta - latojan huomautus).

Tämän syksyn kisat alkoivat Ukrainasta. Me oltiin Pyryn kanssa suunniteltu, miten me mennään Odessassa pidettäviin kisoihin pokkaamaan pois isot rahapalkinnot heikkojen itäblokin pelaajien nenän edestä. Näin oli ilmeisesti ajatellut moni muukin, sillä vähän ennen kisan alkua ilmoittautumislistoilla komeili sellaisia nimiä kuin Olli Tuominen (PSA#17), Dylan Bennett (PSA#45), Jan Koukal (ent. PSA#45) ja kymmenisen muuta pelaajaa PSA:n 300 ensimmäisen joukosta.

Kerrottakoon, että tämä on hel**in kovaa 5000 dollarin PSA-challenger-kisalle (challenger-kisa on PSA:n hyväksymä turnaus, josta ammattilaispelaajat saavat [vain] halutessaan ranking-pisteitä, alennetun kaavan mukaan). Ihan viime hetkillä mukaan ilmaantunut Olli pelotteli nähtävästi pois muut rahanahneet wannabet. Lopulta paikan päälle ilmaannuimme me kolme suomalaista + kymmenkunta muuta länsimaista (ei kovin hyvää) kössäriä. Ja paljon venäläisiä. Ja ukrainalaisia.

(lue lisää…)

[Admin] Viimeaikojen hirveisiin spämmimääriin kyllästyneenä pn “Matkan päältä” -blogin administraattori asentanut sivustolle “Bad Behavior” -spämmifiltterin. Koska ns. standardiasetukset näyttivät edelleen päästävän läpi paljon spämmiä, on nyt kytketty päälle “strict”-asetus. Tämä tuhoaa tehokkaasti späämiyritykset, mutta saattaa estää joiltakin asiallisiltakin käyttäjiltä pääsyn sivuille.
Jos tiedät, että joku ei pääse sivuille, voisitko ystävällisesti laittaa asiasta sähköpostia osoitteeseen: blogi [ät] squash.nu (korvaa osoitteessa [ät] miukulla).

P.S. Edelliseen liittyen lähetti JSK:n Krisu hyvän vinkin. Nyt ovat sekä http:// että https:// kiellettyjä “sanoja” kommenteissa. Jos siis palatte halusta liittää kommenttiinne jonkun täydellisen URLin, käyttäkää jotakin kiertoilmaisua, tai yksinkertaisesti jättäkää tuo alkuosa pois

Taas ollaan reissussa, kohteena Galway, Irlanti. Keskiviikon positiivisen onnistumisen (inssiajo meni läpi plussilla) jälkeen fiilis oli korkealla. Ja oli kiva taas lähteä kisaamaan. Viimeaikaisten huonohkojen tulosten takia olin toissa viikon Virossa hakemassa vähän uusia ideoita mun kössipeliin. Tulevaisuus sitten näyttää, oliko siitä apua.

Eli torstaina aamulla aikaisin lähdin kohti lentokenttää. Hirveä jono oli ulos ovelle asti vastassa ja onneksi törmäsin entiseen koulututtuun, joka on nyt SAS:lla töissä. Se checkas mut sisään koneeseen jonon ohi. Lento Dubliniin Arlandan kautta meni kaikin puolin melko hyvin. Nukuttuakin tuli runsaasti.

Perillä Dublinissa piti sitten löytää bussiterminaali, josta lähti parikin eri linja-autoa Irlannin poikki länsirannikolle Galwayhin. Citylinkin pysäkki löytyi ja 4,5 tunnin matka alkoi. Etäisyyttä oli 250 km ja matka kulki ensin Dublinin kaupungin läpi ja sitten pitkin kaikkia mahdollisimman pieniä teitä kautta Irlannin maaseudun. Monta läheltä piti -tilannetta tuli eteen. Maisemat oli tosi hienot, avaria peltoja, lehmiä, lampaita ja linnoja, mutta melkein 5 tuntia tätä oli vähän liikaa. Perillä Galwayssä subbarin kimppuun ja sitten etsimään majapaikkaa. Pienen kartan tutkinnan jälkeen päätin investoida kalliimpaan vaihtoehtoon eli taksiin. Kuski löysikin eksoottiseen osoitteeseen - 3 Cuan Glas - reilussa 10 minuutissa.

Asuin 2 ekaa yötä pienessä bed&breakfastissa nimeltä Abbey Lee. Huoneessani oli 2 sänkyä, pienen pieni TV, suihku ja vessa sekä tietenkin vedenkeitin brittiläistä theetä varten. Pienen lepäilyn jälkeen lähdin etsiskelemään kössihallia. Galway Lawn Tennis Club löytyikin mukavasti parin sadan metrin päästä (ilmeni, että melkein jokaisessa talossa toimi jonkinlainen bed&breakfast). Hallilla oli karsinnat käynnissä täyttä häkää ja itsekin pääsin vähän pallottelemaan. Illalla kerkisin vielä syömään ja katselemaan golfia TV:stä, sitten aikaisin nukkumaan.

Seuraavana aamuna kävin vähän lämmittelemässä hallilla. Koska matsini olisi vasta illalla, lähdin sitten bussilla keskustaan. Siellä oli täydet pääsiäismarkkinat menossa. Mukava pieni kaupunki täynnä irkkupubeja ja irkkumusiikkia (Riverdance). Löysin sopivan pastamestan, jossa ahmin annoksen Pasta Boloa. Illalla oli sitten edessä oma peli, vastassa paikallinen tähti, Irlannin kakkonen John Rooney. Hän oli ennakkoonkin tosi kova peluri, mutta vasta kentällä tajusin miten hyvä. Koko pääkenttä oli erillisessä huoneessa, joka lisälämmityksen takia oli ainakin 30-asteinen. Edes Ausseissa ei ollut koskaan näin kuumaa kentällä. Jo alkulämmittelyssä alkoi hiki lentää (jopa Matiaksella, joka ei normaalisti hikoile edes saunassa - latojan huomautus).

Itse pelissä mulla ei ollut mitään sanottavaa. Itse en pelannut mitenkään loisteliaasti, mutta kun kaveri ei antanut missään vaiheessa yhtään siimaa, niin olin todella kusessa. Saldona oli kymmenisen pistettä koko ottelussa ja siis todellinen selkäsauna. Harmi, että piti tulla näin kauas, kun sama olisi varmaan onnistunut kotimaassakin. Yleisö oli tietysti koko ajan oman pojan puolella. Lopulta sitten Rooney voittikin koko turnauksen näytöstyyliin - tietysti.

Lauantaina pääsin kentälle parin enkun kaa (pelasitteko enkkua? - latojan kysymys) ja sitten mentiin katsomaan kaupungin vilinää. Vähän fish’n'chipsejä ja illalla semejä katsomaan. Myöhemmin lauantaina käytiin vielä jonkun kaverin kaverin tyttöystävän synttäreillä ja sitten uuteen paikkaan yöksi. Aamulla oli edessä paha herätys ennen kasia, jotta ehtisin aamiaisen jälkeen kello kymmenen bussille. Jätin siis hyvästit tälle viihtyisälle rannikkokaupungille. Paluu Citylinkillä Dublinin lentokentälle kesti tällä kertaa vain reilut 3 tuntia.

Mainittakoon, että Dublinin lentokenttä on yksi sekaisimpia, millä olen käynyt. Niin v—n ahdas eikä mitään opastimia missään. Yhdessä espanjalaispelaaja Bruno Vegan kanssa löysimme kuitenkin lopulta Ryan Airin tiskille ja saimme lippumme selvitettyä. Minun lentoni suuntautui kohti Malmötä, Sturupin pikkukentälle. Nyt myös minä ymmärrän, miksi kukaan, jolla on mahdollisuus muuhun, ei koskaan lennä Ryanilla. Tuolit oli kovia kuin puupenkit eikä selkänoja liikkunut senttiäkään ees eikä taas. Kaikesta mahdollisesta oli karsittu, ihme että tuolin alla oli edes pelastusliivit (olivatkohan edes ehjät…?).

Hengissä kuitenkin päästiin Malmöhön ja vastassa oli ennalta tuttu Olssonien kössiperhe, jonka luona nyt asun jo toista kertaa. Kivaa, että on tuttuja, ettei mene kaikki rahat hotellihuoneisiin. Täällä on nyt sitten treenattu pari kertaa ja torstaina kello 13 (14 Suomen aikaa) on mun eka peli Tanskan Morten Sörenseniä vastaan. Kirjoittelen lisää vaikka perjantaina. Terv. Matias

Moi, olen nyt Sveitsissä pelaamassa 34:ttä (heh, heh, mulle tää on kyllä vasta toinen!) Swiss Openia. Reissu alkoi keskiviikkona, kun mä lähdin kello kolme kotoa Kauniaisten liepeiltä. Jo lentoasemalle tultaessa oli aistittavissa hirveitä myöhästymisiä. Kun sitten vihdoin oli aika siirtyä Brysselin koneeseen, niin jouduimme juoksemaan terminaalin läpi kahdesti (!), koska portti vaihtui aina viime hetkellä. Tästähän ei vanhat mummelit (eikä varmaan nuoremmat huippu-urheilijatkaan… - latojan huomautus) tykänneet yhtään ja ne (siis mummelit) antoi sen kyllä kuulua ja näkyä. Osoittautui, että päivän aikaisempi Brysselin vuoro oli peruutettu ja kaikki matkustajat oli ängetty tälle lennolle. Piti siis kaivaa jostakin isompi kone ja kun vielä tankkausletkukin reistaili, niin lähtöhän myöhästyi yli tunnin.

Pääsimme kuitenkin lopulta liikkeelle ja lento Brysseliin sujui ihan normaalisti. Minua kuitenkin jännitti, koska olin jo (luultavasti) missannut jatkoyhteyteni Geneveen ja minun oli ehdittävä arvontaan torstaiksi kello 15. Perillä Brysselissä saatiin taas vaihteeksi juosta, mutta sain lipun ja ehdin seuraavalle vuorolle vain tuntia myöhemmin, joten voisi sanoa että “minimal damage”. Geneveen sitten kun saavuttiin, niin ilmeni, ettei kassillani ollut yhtä hyvä tuuri, vaan se jäi jonnekin matkalle. Tein perillä ilmoituksen puuttuvista matkatavaroista ja sain lupauksen kassin toimittamisesta heti, kun se ihmisten ilmoille tulisi. Täällä nyt sitten olin Visa Electron -kortin, MP3-soittimen ja pelikenkien kanssa, kaikki muu oli hukassa.

Tapasin hallilla isäntäperheeni sekä ruotsalaiset kämppikseni Rasmus Hultin ja Foad Hammounin. Kummatkin ovat mukavia (vaikka siis ovatkin ruotsalaisia…) ja jännitimme heidän kanssaan, minkälaiseen asumukseen pääsisimme. Yllätys oli melkoinen, kun saavuimme lähes linnamaiseen taloon, jonka pihalla odotteli Mercedes Coupé (vissiin perheen vara-auto). Saimme kaikki omat huoneet (entäs omat palvelijat? - latojan huomautus). Talossa oli kolme asuinkerrosta, sauna sekä kuntosali ja pihalla uima-allas (mikähän mahtoi olla veden lämpötila Sveitsin maaliskuulla? - latojan huomautus). Hyvin varustetuista oleskelutiloista löytyi myös se tärkein eli DVD-hylly, jossa oli kaikki mahdolliset levyt. Kuriositeettina mainittakoon, että perheen tytär (joka ei asunut kotona enää) oli vaatesuunnittelija ja hänen hyviä ystäviään olivat mm. Leonardo di Caprio ja Victoria Beckham, vain muutamia mainitakseni…

Torstaina piti sitten olla vuorossa karsinta, mutta koska olin sen ykkössijoitettu, pääsin suoraan pääsarjaan, kuten viime vuonnakin. Ehdin sitten hiukan harjoitella lainakamoilla (Rasmuksen housuissa — latojan huomautus) ja seuraamaan muitten, lähinnä Rasmuksen ja Elinan matseja. Elinan ammattilaisdebyytti alkoi ihan mahtavasti ja ennakkoluulottomasti, mutta lopussa vastustajan rutiini/kunto vei pitemmän korren. Päivän lopuksi arvottiin pääsarjapaikat, minä sain vastaani 5-sijoitetun Ranskan Fabien Verseillen, jonka olen kohdannut junnuaikoinani aikaisemmin 3 kertaa. Takaisin kämpille, ilta CSI:n parissa ja nukkumaan.

Perjantaina oli vuorossa eka kierroksen pelit. Rasmus hävis omansa tiukasti 2-3 ja sitten alkoi mun peli. Ekassa erässä vastustajan peruslyönnin painavuus vähän yllätti ja olin parissa minuutissa jo 1-5 tappiolla. Sen jälkeen erä eteni tasa tahtia, enkä saanut kaveria kiinni, joten hävisin sen 7-11. Toisessa pääsin itsekin vähän viemään peliä ja voitin sen hyvin ajoitettujen stoppareideni ansiosta 11-6. Kolmannessa lyöntini jäivät järjestään lyhyiksi tai menivät suoraan vastustajan mailaan, huono erä, kaverille 5-11. Neljännessä olin jo 5-2 johdossa, mutta hiljalleen iski väsymys ja kaveri puristi rinnalle ja ohi. Samalla oli kisat ohi mun kannalta. Varmasti tasaisin peli multa tätä kaveria vastaan koskaan (entäs se sun 3-0-voitto kesällä 2002 Amsterdamissa…? - latojan huomautus). Tulevaisuudessa varmasti kääntyy vielä voitoksi.

Jäimme vielä hallille loppupäiväksi ja illalla hyvästelin ruotsalaiset, jotka olivat lähdössä kotiin aikaisin lauantaiaamuna. Ehkä kirjoittelen vielä lisää loppupäivistä.

No niin, taas on yksi reissu takana. Harvinaisen raskas sellainen, vaikka matkakohteena olikin vain Ruotsi ja Norja ja kisapelejä tuli kahden viikon aikana vaivaiset 5. Viime kirjoituksen jälkeen lähdin tiistaiaamuna junalla Linköpingiin, jossa toivoin livahtavani mukaan PSA-kisan karsintaan jonkun peruutuksen turvin, minä kun en alhaisen rankingini (220) vuoksi pääse mukaan näin koviin kisoihin. Huono onni oli kuitenkin mukana ja kaikki 16 karsijaa löysi tiensä kisapaikalle Linköpingin kössihalliin.

Karsinnan ykkössijoitettu oli Alex Stait ja kakkonen Saksan uusi mestari Simon Rössner. Mainittakoon, että “paikallinen” Romain Tennant voitti titaanien kamppailussa toisen ranskiksen Balboan. Myös “aitoruotsalainen” Badr Abdel Aziz voitti pelinsä. Minä olin vanhojen elitserien-suhteideni ansiosta löytänyt yöpymispaikan perjantaihin saakka, ennen kisahotlaan siirtymistä. Sattuikin sitten niin, että yövyttäjäni oli ex-suomalainen Ville Munne Tampereelta. Hän pelasi junnuna Ollin aikoina, mutta oli pitänyt taukoa kössistä 10 vuotta. Kiva tyyppi ja kiva kämppä.

Itse harjoittelin mm. Andre Wikströmin, Anders Thorénin ja Rasmus Hultin kanssa. Mainittakoon, että pelituntuma ja terävyys oli kateissa ja kentällä oli enemmänkin tuskallista kuin kivaa. Keskiviikon qualifying-finaaleissa Englannin Jonathan Hartford voitti Badrin. Mainittakoon hauskana detaljina, että peli päättyi kahteen kyseenlaiseen “ei-lettiin”, eli se siitä ruotsalaisten kotikenttäedusta. Kolme muuta pääsarjaan jatkajaa olivat enkku Chris Ryder, egyptiläinen Amr Swelim (viimevuotinen kämppäkaverini Iranista) ja Alex Stait.

Torstaina mieli muuttui sitten paljon paremmaksi, kun paikalle alkoi saapua muitakin suomalaisia, eikä tarvinnut kestää sveduja ihan yksin. Ollin pelit alkoivat torstaina ja kaikki ruotsalaiset olivat yhtenä miehenä kannustamassa häntä, toisin kuin mitä me suomalaiset olisimme tehneet vastaavassa tilanteessa ruotsalaispelaajalle. Olli voitti vakuuttavasti Ranskan Arcuccin, joka pystyi pelin jälkeen hädin tuskin kävelemään kentältä selkäkipujen takia. Toinen ekan kierroksen makupala oli Ruotsin Drakenbergin ja pakujunnu-Aamir Atlas Khanin matsi. Kumpikaan pelaaja ei vakuuttanut ja ainoastaan Drakun mokat ja Khanin pari maagista hakua jäi mieleen. Illalla kävin kaupungin idyllisessä keskustassa syömässä Ollin ja Simon kanssa ja jopa minä opin uusia sanoja (latojan huomautus: ???).

Perjantaina alkoi sitten tasokisa, jossa oli minun lisäkseni mukana paljon muitakin suomalaisia. Toki ensin kävimme kannustamassa Ollia Irlannin Kennyä vastaan, mutta sitten oli mulla itsellä vuorossa tutuin mahdollinen kaveri koko kaaviossa eli Tukholman isäntäni, HSRC:n ja Intersquashin Heikki “Hessu” Kononen. Tuttavallisessa mielessä pelattu peli oli pitkiä palloja ja tsemppiä täynnä, muttei mitään maagista kamppailua. Lopulta onnistuin kuitenkin kääntämään viisieräisen ottelun itselleni. Panosta lisäsi se, että Linköpingin kisoissa häviäjä dumaa seuraavan ottelun.

Minä siis selvisin vapaalle ja suuntasin Pyrtsin ja Karrin kanssa lasikentälle seuraamaan Darwishin ja Khanin ottelua. Peli oli englanniksi sanottuna One-Way Traffic ja kakkoserästä meinasi tulla jopa lumierä, mutta pakun epätoivoinen syötönpalautusnikki pelasti hänet nöyryytykseltä. Illalla kebabit handuun ja hotelliin, jossa jaoin huoneen isä- ja poika-Konosen kanssa.

Lauantaiaamuna himokuntoilija-Konoset lähtivät aamuseitsemältä lenkille ja minä jatkoin koisimista. Kello 10 buffet-aamiainen ja sitten katsomaan junnujen pelejä, joissa vain Pyry ja Tommi Ekholm selvisivät voittajana. Tämän jälkeen kaupungin halki (matkaa n. kilometri) PSA-hallille, jossa Ollilla alkoi peli Palmeria vastaan kello 13:30. Hyvän ekan erän jälkeen ei Ollilla ollut enää mitään sanomista, vaan Palmer sysäsi hänet tieltään, lukuisien hyvien pelinlukujensa ansiosta.

Mulla alkoi peli kello 15:40 Ruotsin Joakim Karlssonia vastaan. Ekan erän mä onnistuin jotenkin viemään parin hyvän stopparin ansiosta, huolimatta onnettomasta räpellyksestäni. Toinen erä oli sitten varmaan kisojen paras multa (ei tosin hirveän hyvä siltikään), mutta se meni niin nopeasti, että vastustaja ei päässyt hyytymään. Tästä alkoikin sitten mun alamäki ja kaverin ylämäki. Vastustaja alkoi pelata todella varmasti ja mulle ei onnistunut sitten mikään. Kolme tiukkaa erää Karlssonille ja tuskallisen v—ttava häviö oli tosiasia. Ikävää ettei peli sujunut, mutta jos noin paskalla pelillä saa edes 2 erää, niin sitten hyvä peli vielä joskus varmasti tuo voiton.

Ammattilaiskentillä ikämies Gough meni ja voitti hallitsevan mestarin Darwishin semeissä ja näytti, että maltti on joskus valttia. Ehkä Matti Saarelankin pitäisi taas ryhtyä ammattilaiseksi…

Illalla me pistäydyttiin Poikolaisten (Olli, Pyry ja Riku) ja Karrin kanssa syömässä ja siirryttiin sitten uimaan hotellin spa-osastolle. Täällä Pyry pääsi väläyttämään hienoa rapukävelyään ja ruotsalaistytöt oli innoissaan. Tämän jälkeen Mäkin kautta aikaisin nukkumaan, koska Pyryllä oli sunnuntaina edessä luokkansa finaali. Sunnuntaipäivän yksi harvoja kohokohtia oli mainittu Pyryn esiintyminen lasikentällä. Parin ekan pisteen hermoilun jälkeen Pyry pyyhki sitten lattiaa Ruotsin MÃ¥ns Aspilla. Selvä peli ja palkinnoksi järkyttävä annos Cloettan suklaata (latojan huomautus: missä viipyy tuliaiset…?).

Ammattilaisten finaalissa Palmer juoksutti Goughia minkä mieli ja iski sitten pallon hiirinikkiin. Naisillakin oli ammattilaiskisa, jossa ei kylläkään ollut muuta katsomista kuin itse naiset, eikä aina nekään. Illalla muut suomalaiset sitten suuntasivat kotimaahan, mutta minä lähdin Squashgymnasietin porukan mukana junalla Malmöhön. Perillä pääsin majoittumaan ruotslaisjunnun Christoffer Olssonin kotiin. Todella vieraanvarainen perhe. Kävin pari kertaa harjoittelemassa ja hengailin myös tutussa Malmön keskustassa. Pakko sanoa, että melko syvältä koko kaupunki, ainakin Linköpingiin verrattuna. Eikä viihtymistä auta skåånen murrekaan, josta ei ota selvää Erkkikään.

Liigapeli oli tiistaina ja vastustajana tietysti Malmön jengi. Meillä kaikilla tukholmalaisilla meni aivan surkeasti, niin minullakin. Hävisin Sebastian Victorille, jota vastaan luvut ovat yleensä olleet toisin päin. Peli oli vielä pahemmin hukassa kuin Linköpingissä ja matkaväsymys tosi paha. Nyt takaisin Suomeen pariksi viikoksi lataamaan akkuja ja pistämään peli taas kuntoon ja sitten keski-Euroopan kössiviikolle (Itävaltaan ja Sveitsiin).

No niin, kirjoitan tätä Konosen Heikin luona Tukholmassa. Norjan matka on takanapäin. Grays Norwegian Openin organisaattori Hans Ligner oli yllättäen antanut minulle oman kisansa Wildcardin eli pääsin suoraan urani toistaiseksi suurimman eli 10.000 dollarin turnauksen pääsarjaan.

Ruotsin liigakierroksen, jossa pieksimme sarjajohtajan Intersquashin 3-1, jälkeen lensin “businessluokassa” Osloon. Business tuossa lainausmerkeissä siksi, ettei mitään businesstä ollut olemassakaan. Koko kone oli yhtä osastoa ja mitään, sen paremmin ruokaa kuin juomaakaan ei jaeltu ilmaiseksi (p.o. lipun hintaan sisältyen - latojan huomautus). Vain lipusta peritty hinta oli liikemiestasoa (3 kertaa kalliimpi kuin lauantain paluulentoni). Oslon lentokentältä - joka on luvalla sanottuna korvessa - tulin yli tunnin kestäneellä junareissulla keskustaan. Varmuuden vuoksi matkustin pari asemaa liian pitkälle, mutta Hans nouti minut kiltisti autollaan (missä sitten olinkin). Pääsin hallille ja suoraan harjoittelemaan lasikentälle, jossa on muuten (melkein ainoana maailmassa) myös lasista tehty lattia. Pienet kuminystyrät lasin pinnassa antavat kengänpohjille tarvittavaa pitokykyä.

Illalla siirryin kisahotelliin, jonka kustantamiseen oli lohjennut iso osa kisan 10.000 dollarin palkintopotista. Ensimmäisen yön sain koisia aivan yksin, sillä huonetoverini oli koti-ikävissään kerinnyt palata kotiinsa Englantiin ja tulisi takaisin vasta huomenna torstaina (kisassa oli kummallinen kolmen päivän tauko karsinnan ja pääsarjan välillä, kun kuulemma ei ollut kenttiä…! Pääsarjaan selvinneet karsijat saivat löhöillä kisaorganisaation laskuun nuo välipäivät - elleivät sitten käyneet kotona välillä).

Torstaiaamuna heräsin ja söin aamiaista parin ennestään tutun pelaajan kanssa. Ennen omaa peliäni minun piti vielä dumata joku naisten peli. Hospitalityyn sisältyvän lounaan jälkeen se sitten alkoi: ensimmäinen PSA-pelini sitten kesäisen Australian matkan (syksyllähän jouduin peruuttamaan peräti kolme PSA-kisaa käsivammani takia) oli alkava kello 15:30. Vastassa oli uusseelantilais-pakistanilainen PSA#56, NZ#1 Kashif Shuja, joka oli sijoitettu turnauksessa kolmoseksi.

Eka erä meni kuin unelma ja mä hallitsin hyvin peliä kaverin tehdessä pari virhettä. 9-5-johdon jälkeen erä mulle lopulta 12-10. Toisessa erässä vastustaja rupesi pelaamaan kuin kyseessä olisi ollut muutakin kuin pari sataa taalaa, jokunen PSA-piste ja ylimääräinen hotelliyö. Helppoja pisteitä ei sitten pelissä enää tullutkaan. Neljäs erä oli vielä tosi tiukka, mutta ikävä kyllä hyvin lyövä ja vähäsen viivyttelevä paku oli vaan lopussa vähän parempi. Täytyy kuitenkin sanoa, että parhaita lasikenttäpelejäni koskaan ja pidin todella paljon tästä lasilattiasta.

Loput pari päivää mä hengailin vuoroin egyptiläisten, vuoroin uusseelantilaisten kanssa. Käytiin mm. Hard Rock Caféssa ja viikinkimuseossa. Alun perin oli ilmoitettu, että pelin henki oli “tulos tai ulos” eli häviöpelin jälkeen oli tarjolla vain seuraava yö hotellissa järjestäjän piikkiin ja sitten kotiin tai loput yöt omasta kukkarosta. Olin kuitannut ensimmäisen kierroksen häviöstäni jotain 180 dollaria (oikea summa olisi ollut 3 % 10.000 taalasta, mutta tuo erotus hupeni sitten siihen “hospitaaliin” ja vissiin veroihin). Olin päättänyt olla hotellissa lauantaihin saakka (ja lentolippu oli varattu tuolle päivämäärälle). Kävinkin kyselemässä Hansilta, että minne suorittaisin sen extrahotelliyön maksun. “Älä sinä poika noita voittotaaloja sellaiseen tuhlaa…” oli vastaus. Niinpä en sitten asiasta huolta kantanutkaan. Vielä on mainittava, että harvoin olen viettänyt hotellihuoneessa yhtä tylsää kolmea päivää: kolmelta kanavalta tuli norjalaista roskaa, yhdeltä ruotsalaista ja siltä viimeiseltä BBC News…

Kuten alussa mainitsin, nyt olen sitten taas kerran Tukholmassa ja huomenna sunnuntaina olisi tarkoitus käydä harjoittelemassa arkkivihollisten Heikki Konosen ja Badr Abdel Azizin kanssa (herrat kun edustavat tuota Stockholm SK:n päävastustajaa Intersquashia). Tiistaiaamuna suuntaan junan kyydissä kohti Linköpingiä ja Swedish Openin arvontaa. Jospas Ruotsin herrojen pöydältä tipahtaisi jokin armopala meikäläisellekin. Ja ellei, niin perjantaina kolahtaa joka tapauksessa käyntiin Case Squash Cup, jossa ensimmäisenä vastustajanani on - kukas muu kuin Konosen Hessu…