Taustaa

 
Mr. Catella...himself!

Team Tuomi eli Matias (pelaa ja kommentoi) ja Jari (kirjoittaa ja manageroi) Tuomi teki viime vuonna matkan ensimmäiseen Fredrik Johnsonin (kuvassa) järjestämään Catella Swedish Open -turnaukseen. Linköpingiin matkattiin omalla autolla, väli Turku-Tukholma siirryttiin m/s Sea Windin kyydissä. Matias osallistui Linköpingissä tasokilpailussa miesten A-sarjaan ja poikien alle 19-vuotiaitten sarjaan. Ensin mainitussa Matias putosi kahden pelin jälkeen, jälkimmäisessä taas selvittiin aina finaaliin saakka. Loppuottelu pelattiin lasikentällä, vastassa Rasmus Hult. Matias ei ollut pelannut aikaisemmin lasikentällä, siitä tulos 0-3 (3-15, 3-15, 13-15). Matka oli erittäin onnistunut ja heti päätettiin lähteä myös seuraavan vuoden turnaukseen.

Catellan tasokilpailuissa pelataan cup-periaatteella (häviäjä putoaa pelistä pois ja tuomaroi seuraavan ottelun) ja joka pallosta saa pisteen, erä pelataan viiteentoista pisteeseen. Tämä on muuten yleinen pelitapa Ruotsissa, jossa saatetaan myös pelata joka pallosta piste, yhdeksään pisteeseen!

Catella Swedish Open 2003 - karsinta: 1. kierros: Rodney Durbach RSA  bye Joey Barrington ENG - Martin Dzur CZE  3-0 (15-7, 15-7, 15-8) Christian Drakenberg SWE - Henrik Löfvenborg SWE  3-0 (15-1 ,15-6, 15-10) Jean-Michel Arcucci FRA  bye Andrew Whipp ENG - Badr Abel Aziz SWE  3-0 (15-8, 15-14, 15-11) Mika Monto FIN - Anders Thoren SWE  3-2 (15-13, 12-15, 16-17, 15-9, 15-9) Peter Barker ENG - Joakim Karlsson SWE  3-0 (15-10, 15-8, 15-11) James Willstrop ENG  bye 2. kierros: Rodney Durbach (RSA) - Joey Barrington ENG  3-0 (15-12, 15-10, 15-11) Jean-Michel Arcucci FRA - Christian Drakenberg SWE  3-1 (15-11, 15-12, 8-15, 15-7) Mika Monto FIN - Andrew Whipp ENG  3-2 (15-13, 15-5, 11-15, 11-15, 15-7) James Willstrop ENG - Peter Barker ENG  3-1 (15-13, 13-15, 15-12, 15-7)

Torstai 6.2.2003

Sää oli ollut vaihteleva sekä Suomessa että Ruotsissa, kovaa pakkasta ja suojaa, poutaa ja välillä lumituiskua. Huonon kelin varalta pieneen punaiseen oli vaihdettu keskiviikkona uudet nastarenkaat, jotka tuntuivatkin purevan kuin hauen leuat niin paksuun uuteen lumeen, kuin jäiseen asfalttiin. Laivaliikenne Helsingistä oli kärsinyt ahtojäiden ja kovan tuulen vuoksi. Turusta sen sijaan laivat olivat kyenneet liikennöimään normaalisti. Niinpä olikin pieni yllätys, kun torstaiaamuna puhelin soi ja tyttö Seawind Linen toimistosta ilmoitti, että laiva tulee olemaan puolisen tuntia myöhässä ja vastaavasti satamassa ei tarvitsisi olla ennen puoli kymmentä.

Seawind Line Matkustatko perheen kanssa, työksesi, jatkaaksesi matkaa satamasta eteenpäin? Kun laiva on Sinulle ennen kaikkea kulkupeli, tervetuloa SeaWind Linen kyytiin! Aluksillamme on kaikki mitä mukavaan matkantekoon tarvitaan, mutta ei mitään turhaa. Siksi voimme tarjota rauhallisia, mukavia merimatkoja Turusta Tukholmaan ja Helsingistä Tallinnaan erinomaisen edullisesti. Ruotsin matkailun kannalta hyvää on se, että yövuoro saapuu Tukholmaan aamulla yhdeksän aikaan ja lähtee Tukholmasta vastaavasti iltayhdeksältä. Päivän aikana ehtii ajaa esimerkiksi Malmöhön/Malmöstä. Yövuoro maksaa edestakaisin 141 euroa ja sisältää autopaikan ja hyttipaikan 1-4:lle aamiaisineen. www.seawind.fi

Matias oli jo keskiviikkona esittänyt ensimmäiset sairastumisen oireet ja torstaiaamuna hän oli tosi kipeä, kurkkuun sattui, yskitti ja kuumettakin oli. Torstaina oli kokeet koulussa ja Matias halusi ehdottomasti sinne. Vein hänet kouluun ja hain tunnin päästä pois. Olimme keskustelleet matkan peruuttamisesta sairauden takia, mutta Matias kieltäytyi ehdottomasti.

Päivän aikana oli suoritettu tarvittavat huoltotoimenpiteet, auto tankattu 95-asemalla ja hankittu tarvittava määrä provianttia matkalle. Tänä vuonna oli matkalle houkuteltu mukaan MyyrSquashia edustava alle 15-vuotiaitten junnumestari Pyry Poikolainen. Pyry saapuikin isän kyyditsemänä hyvissä ajoin ennen sovittua ilta-seitsemää. Tavarat siirrettiin pieneen kuljetusihmeeseemme ja pienen kotipyörähdyksen jälkeen ahtauduimme itsekin Micraan ja suuntasimme tohti Tarvontietä ja Turkua. Lämpötila oli reilusti pakkasella ja tie jäinen, mutta renkaat pitävät.

Pyry osoittautui odotusten mukaisesti puheliaaksi veikoksi ja matka sujui rattoisasti. Jossain Lohjanharjun toisella puolella tiet muuttuivat täysin puhtaiksi ja keli lähes kesäiseksi. Tankkasimme varmuuden vuoksi auton uudestaan Tammisillan Shellillä, koska huomenna voisi tulla kiire laivan myöhästelyn takia, emmekä halunneet pysähdellä turhaan Tukholman ja Linköpingin välillä.

Pienen Turku-sightseeingin jälkeen (Pyry oli ollut vain kerran aikaisemmin Turussa) saavuimme satamaan. Portilla saimme kuulla, ettei laiva ollutkaan vielä tullut satamaan, mutta että sen hetken koittaessa lastaus sujuisi nopeasti ja laiva ei myöhästyisi enää enempää. Wishful thinking! Asettauduimme jonoon ja tuijotimme toivorikkaasti tyhjää merta. Ja tuijotimme. Ja tuijotimme. Aina välillä käynnistin auton moottorin ikkunoiden kuivausta ja yleistä lämmitystä varten. Matias paleli kuin pieni hirvi. Tuijotimme horisonttiin herkeämättä. Jokainen valonpilkahdus ja pieni liike horisontissa saivat aikaan riemunkiljahduksia: "nyt se laiva tulee". Ei tullut, ennen kuin puolitoista tuntia tätä oli kestänyt. M/s Sky Wind kiinnittyi hitaasti laituriin. Sitten ei tapahtunutkaan mitään. Tai tapahtui kyllä: laiva oli nimittäin täynnä uusia Volvo-henkilöautoja, joita kourallinen kuljettajia h-i-t-a-a-s-t-i kävi ajamassa ulos laivasta. Laivan tyhjentäminen kesti kokonaisen tunnin!

Vihdoin viimein, varttia vaille kaksitoista, autojonot alkoivat liikahdella lupaavasti ja saimme ajaa sisään laivaan. Edellisen vuoden kokemuksesta tiesin, että henkilöautot sijoitetaan yläkerrokseen (7. kannelle), jonne ajetaan inhottavaa ajosiltaa pitkin. Laivan sisäänajo oli luminen ja jäisen liukas. Tyhmät laivamiehet viittoivat meidät heti seuraavan perään ylös siltaa pitkin. Itse silta ei ollutkaan laisinkaan liukas, siinä on karhea ristikko, joka auttoi renkaita saamaan pitävän otteen. Mutta ylhäällä iski paniikki. Edellinen auto pysähtyikin heti päästyään tasaiselle pinnalle. En halunnut jäädä seisomaan kaltevalle ajosillalle, vaan ajoin ylös saakka, edellisen auton tuntumaan. Takapyörät jäivät alas sillalle, etupyörät sain mukavasti ylhäällä olevan liukuesteen toiselle puolelle. Huokasin helpotuksesta. Mutta liian aikaisin!

Kun edellinen auto sitten siirtyi pois tieltä, painoin varovasti kaasua, auto liikkui jonkin verran ylöspäin - ja jäi siihen! Koko kansi oli aivan jäässä ja eturenkaat eivät jaksaneet vetää autoa kulman yli kannelle. Laivamies (joka olikin laivanainen) tuijotti tyhmänä autoamme, eikä tehnyt mitään auttaakseen. Yritin useita kertoja, myös kakkosvaihteella, mutta automme ei päässyt ylös saakka. Tässä vaiheessa laivanainen sai ajattelukykynsä takaisin, otti hiekkaämpärin ja viskoi pari kourallista hiekkaa etupyörien alle ja simsalabim: auto nousi helposti kannelle. Totesin, että kansi oli lasinsileää betonia ja liukkaampi kuin luistelurata.

Olimme saaneet maihinnousukortit ja hytin numeron jo satamassa, joten meidän ei tarvinnut enää jonotella laivassa. Menimme suoraan hyttiimme, neljän hengen sellaiseen. Minä valitsin matkan johtajan etuoikeudella sängyn, jonka päältä ylimääräinen oli käännetty pois. Pojat saivat heittää arpaa kerrossängyn ylä- ja alapedistä.

Matias oli todella kärsinyt satamassa odottamisesta ja oli väsynyt ja nälkäinen. Myös Pyry oli vihjaillut olevansa ravinnon tarpeessa. Lähdimmekin välittömästi laivan ravintolaan. Tämä laiva on uudempi ja siistimpi kuin sisaraluksensa m/s Sea Wind. Ravintolassa oli normaalit rekkamiehen ateriavaihtoehdot, joista minä valitsin pippuripihvin. Matias otti hampurilaisen ja Pyry - nälkäinen mies - kinkkusämpylän! Pojat saivat pienet ateriansa nopeasti nautittua ja palasivat hyttiin. Minä pureskelin pihvini loppuun ja tilapäisasuntoomme ehdittyäni totesin kummankin kanssamatkustajani olevan jo lähes unten mailla. Kuin myös itseni hetken päästä.

Catella Swedish Open - 1. kierros: [1] John White SCO - Daniel Forslund SWE  3-0 (15-14, 15-9, 15-13) (42 min) [5] Amr Shabana EGY - Paul Price AUS  3-1 (15-13, 15-10, 13-15, 15-9 (70 min) [Q] Rodney Durbach RSA - [3] Ong Beng Hee MAS  3-2 (15-12, 15-13, 9-15, 13-15, 15-13) (94 min) [6] Joseph Kneipp AUS - Olli Tuominen FIN  3-0 (15-12, 15-11, 15-12) (53 min) [8] Simon Parke ENG - [Q] Mika Monto FIN  3-2 (12-15, 12-15, 15-13, 15-5, 15-11) (77 min) [4] Martin Heath SCO - [Q] James Willstrop ENG  3-1 (15-9, 15-12, 14-15, 15-9) (61 min) Graham Ryding CAN - [7] Mansoor Zaman PAK  3-0 (15-13, 15-10, 15-10) (38 min) [2] Stewart Boswell AUS - [Q] Jean Michel Arcucci FRA  3-0 (15-7, 15-13, 15-12) (57 min)

Perjantai 7.2.2003

Laiva oli siis lähtenyt Turusta lähes kaksi tuntia myöhässä, mutta sen oli luvattu ottavan aikaa kiinni jonkin verran Ruotsiin päästyä. Pehmeä havina laivan ulkopuolelta (verrattuna öiseen jyskeeseen Suomen puolella) viittasi siihen, ettei Tukholman saaristossa ollut ainakaan ahtojäitä. Mutta, mutta: olimme aikataulusta ihan yhtä paljon myöhässä kuin lähtiessä. Päivästä tulisi kiireinen, sillä Matiaksen ensimmäinen peli (miesten A-sarjassa Norjan jeppeä vastaan) olisi jo 14:15. Ja laiva laskisi laituriin tasan 10:15.

Koska heräsimme suhteellisen aikaisin ja laiva oli niin paljon myöhässä, saimme nautittua aamiaisemme rauhassa. Tekstiviestein oli Matias saanut tietää maajoukkuevalmentaja Simo Tarvoselta, ettei myöskään Olli Tuominen ollut päässyt Catella Swedish Openin ekaa kierrosta pitemmälle. Mikan vastaavan kohtalon olimme kuulleet jo "livenä".

Asetuimme odottamaan saapumista Värtanille. Yllätyksekseni autojen lastaus pois laivasta sujuikin supernopeasti (huolimatta siitä, että laivassa eteemme parkkeerattu hieman "huonokuntoinen" Mazda jäi sijoilleen, ja meidän oli väännettävä pieni kirkkaanpunainen pantterimme parkkitaskusta pois) ja jo 10:30 olimme baanalla etsimässä E4-tietä. Jännitän aina näitä Tukholman läpiajoja, vaikka nyt jälkikäteen kahden kerran kokemuksella voin vakuuttaa, että vaatii erityislahjoja eksyä reitiltä (sama pätee paluumatkaan). Parin valoristeyksen ja liikenneympyrän jälkeen olimme jo E-nelosella ja nopeusrajoitus oli muuttunut 110:ksi, joka on Ruotsin moottoriteiden yleinen kattonopeus. Lämpötila oli Tukholmassa vähän nollan alapuolella ja moottoriteillä viime vuoden tapaan kesäkeli. Koska meillä oli aavistuksen verran kiire pidin nopeuden tuossa 110:ssa. Pojat olivat melko unisia ja ajoimmekin lähes pysähtymättä Linköpingiin (lähes tarkoitti pakollista pissi-taukoa jossakin Ruotsin lukuisista liikenneasemista). Autossa vallitsi väsymyksen ansiosta aito "bord-och-stol-humör" eli kaikelle mitä sanottiin myös naurettiin hervottomasti.

Linköping Linköping on Ruotsin viidenneksi suurin kaupunki, 135 000 asukasta. Linköping sijaitsee mukavasti E4-tien kyljessä. Kaupungissa sijaitsee Saabin lentokonetehdas

Saavuimme Linköpingiin jo ennen yhtä, suunnistimme auton kanssa Good Evening Hotel Linköpingiin, se oli yllättäen samassa paikassa kuin viime vuonnakin. Siirsimme tavarat huoneeseen ja auton hotellin omaan, vartioituun autotalliin (viime vuonna auto oli kaksi yötä kaupungilla sijaitsevassa avoimessa, vartioimattomassa parkkitalossa; se vaikutti niin suojattomalta, että päätin laittaa sen tänä vuonna hotellin omaan garaasiin, vaikka se olikin kaksi kertaa kalliimpi). Linköpingin tunnusmerkki on Saabin lentokonetehdas. Niinpä tämä hotellikin oli koristeltu yltä päältä lentokonerekvisiitalla. Paras jippo oli rappuun sijoitettu laskuvarjohyppääjä (nainen), joka oli ikään kuin pudonnut katon läpi (katossa oli ammottava "feikki"-reikä).

   

Good Evening Hotel har nära till allt Good Evening Hotel är ett nyrenoverat lågprishotell mitt i stadskärnan. Trots förmånliga priser finns allt vad affärsresenären eller barnfamiljen behöver under sin hotellvistelse: Ljusa trevliga rum med sköna sängar, toa med dusch eller bad i alla rum, TV med satellitkanaler m.m. För den bilburne finns P-platser i källaren eller i det närbelägna P-huset. Buss till Gamla Linköping stannar 200 meter från hotellet. Gångavstånd till Domkyrkan, Länsmuseum och shopping. Good Evening Hotel Hantverkaregatan 1, Linköping Tel +99046-13-12 90 00 Fax +99046-13-13 88 50 Huonehinnat viikonloppuisin: 595 SEK kahden hengen huone/695 SEK kolmen hengen huone (hinnat aamiaisineen). Arkihinnat huomattavasti kalliimmat!

Pikaisen matkatavarapurkamisen jälkeen pojat lähtivät pelikamojen kanssa ihan vieressä sijaitsevalla squash-hallille. Parasta tässä hotellissa (sen lisäksi, että se on edullinen), on juuri se, että se on niin lähellä tasokilpailun areenaa. Lasikentällekään ei ole kuin noin kymmenen minuutin kävelymatka (kisahotelli Quality Hotel Ekoxenista etäisyydet ovat sitten täsmälleen päinvastoin). Hotellin vastaanotto on viikonloppuisin jonkin tunnin suljettuna keskellä päivää, tällöin unohtuneiden avainten tapauksessa auttaa vieressä oleva Radisson SAS -hotelli.

Olin laatinut matkalle melko tiukan minuuttiaikataulun, joka mahdollistaisi pelien välissä vierailut lasikentälle. Tosin tiesin, että hallilta irrottautuminen olisi vaikeaa; myös tuomaritehtävät hävittyjen matsien jälkeen haittaisivat "vapaa-aikaa". Hallilla, Linköping Squash Centerissä, oli tavanomaisen kiihkeä "turnajaistunnelma". En lakkaa ihmettelemästä, kuinka Matias kerta toisensa jälkeen on kuin kala vedessä näissä porukoissa, itselläni on taas aina hieman orpo olo.

Sisääntuloaulassa oli nainen kassalippaan kanssa, tuttu edellisestä kisasta. Tyrmistykseni oli suuri, kun jouduinkin maksamaan Matiaksesta täydet maksut, 250 SEK miesten sarjaan ja 200 SEK poikien sarjaan. Selittäessäni, että viime vuonna sai alennusta, jos osallistui kahteen sarjaan, sain vastaukseksi, että mitään puhetta sellaisesta ei ole ollut. Kummallista oli myös se, että vaikka maksoin täydet maksut kahdesta sarjasta, sain Matiakselle vain yhden paidan. Tämäkin oli ehdoton sääntö, kuulemma! Autoin myös Pyryä hoitamaan ilmoittautumisjutut.

No joo, kello alkoi olla sen verran paljon, että Matias ei halunnut enää lähteä hallilta kauppaan tai hotellille. Minä kävin hotellissa suorittamassa huoltotoimenpiteet, eli laimensin HartSportit ja pakkasin vähän mandariineja, suklaata ja sen semmoista kassiin. Palasin hallille, jossa muita suomalaisia ei vielä ollut näkynyt (paitsi suomalaisen squashin erikoislähettilästä Magnus "Mankku" Lindholmia, Matiaksen ensimmäistä varsinaista squash-valmentajaa, joka on luonut Matiaksen upean peruspelin). Poikien maajoukkuevalmentaja Kari Niskalahan oli kerännyt oman porukan muun muassa ESRC:n junioreista ja tuonut heidät pikkubussilla Siljan laivalla myös Turusta.

Matiaksen aloitusvastustaja Norjan Tom-André Hansen vaikutti sitkeältä kaverilta. Hän oli nuori, alle 19 ja Matiaksen mukaan Norjan miesten maajoukkueen vakiojäsen. Pelkäsin pahinta, minä, ikuinen pessimisti! Ensimmäinen erä meni Matiakselta tunnustellessa, vastustaja pääsi viemään peliä melko vaivattomasti, 10-15. Toiseen erään Matias tulikin ihan uudella tarmolla ja norjalaisen huonot puolet alkoivat tulla selville: hänen kämmentakakulmansa oli musta aukko, sinne upposi jokainen lyönti. Rysty oli sen sijaan hyvä. Norjalainen oli Turhapuron veroinen näyttelijä: missä tahansa pallo olikin, kun Hansen lähestyi Matiasta, mailakäsi meni toiselta puolen ja jätkä vaati tuomarilta vähintään strokea. Toinen erä Matiakselle 15-8. Jatkossa ihmeteltiin vain, kuinka epäurheilijamaisesti joku voi pelata. Kerran pallo oli oikeassa etukulmassa, käytännössä nikissä: mitä teki norski? Hän törmäsi tahallaan Matiakseen työntäen tämän rajusti nurin, vaikka poika oli monta metriä vasemmalla. Kolmas erä Matiakselle 15-12, neljäs 15-9.

Matias oli voitokkaan ottelun jäljiltä ihan puhki. Energiavajaus oli estänyt muun muassa pallojen ottamisen alas lennosta.

Matsin jälkeen kävi mailavalmistaja Graysin kaveri torumassa norjalaista, sen verran huonoa mainosta käytös oli. Ja mailamerkistähän ei ollut missään vaiheessa epäilystä: norjalaisella oli Graysin maila, lippis, t-paita, shortsit, takki, verryttelyhousut ja laukku. Jostain syystä kengät eivät olleet Graysin!

Iloinen yllätys oli se, että tasoturnauksen kassanhoidosta vastannut ihminen ilmaantui hallin puolelle viestinään: kahteen luokkaan osallistumisesta saikin alennusta, 100 SEK. Tyhmyyksissäni tarjosin hänelle takaisin aiemmin saamaani isompaa kuittia ja sain 350 SEKille kirjoitetun uuden tilalle. Se ikuinen rehellisyys, milloin se palkitsee minut!

Koska Matias oli voittanut pelin, hänen ei tarvinnut tuomaroida. Lähdimme kauppaan ostamaan vähän suuhunpantavaa ja juomia ja ne hotelliin nakattuamme, olimme valmiita ensimmäiseen lasikenttävisiittiimme. Pojat olivat huutoäänestäneet ensimmäiseksi ruokapaikaksi paikallisen soittoruokalan nimeltä McDonalds ja sehän oli mukavasti matkan varrella. Tavan mukaan en itse halunnut syödä keskellä päivää, mutta pojat kävivät koppaamassa kumpikin omanlaisensa hampurilaisen. Minä tein suurenmoisen löydön: joku pikkuipana oli unohtanut pöytään (vielä pussissaan olevan) Viidakkokirja 2:n Baloo-karhun. Siitä tuli välittömästi meille virallinen kisamaskotti.


Kuvan alaosassa "maskotti"

Urheiluhallilla (jonne lasikenttä on pystytetty) oli tavanomainen säpinä. Lippukassalla oli jonoa ja Mr. Catella Swedish Open Fredrik Johnson pyrähteli joka paikassa korvaamattomana kuten aina. Pääsimme vihdoin vuoroon ja erosimme 1320 Ruotsin kruunun summasta ja saimme paksun lippuvihkon, jossa oli hyvät paikat joka päivälle. Kuittipyyntöni maksetusta summasta tuli tälläkin kertaa suurena yllätyksenä ruotsalaisille. Itse Fredrik-Suuri lupasi hoitaa asian.

Pienen hämmingin jälkeen asetuimme meille määrätyille paikoille. Perjantain ensimmäinen ottelu oli alkamassa, se oli Simon Parke ENG (Dunlop) vs. Martin Heath SCO (Head). Parkehan oli pudottanut jatkosta meidän Mika Monton ja Martin Heath Englannin kultapojun James Willstropin. Paikallinen Nollettan-televisiokanava televisioi kaikki lasikentän ottelut suorana lähetyksenä (myös poikien finaali tulisi olemaan suorana satojentuhansien ihmisten töllöttimissä).

Itse matsi oli hienoa squashia: ensimmäisessä erässä oli kyllä melkoisesti virheitä, mutta erityisesti toisessa erässä jäi mieleen Heathin loistokas peli. Satumaisen pehmeät nostot ja tarkat stopparit. Kolmas erä olikin sitten pelailua, ottelu Heathille 3-0 (17-16, 17-14, 15-13). Vaikka matsi ratkesi jo kolmessa erässä, se kesti kuitenkin melkein tunnin, sen verran pitkiä pallorallit olivat.

Matsien välillä esiintyi akustisen kitaran kanssa Paul Price, itse jo aikaisemmin kisassa pudonnut. Hän lauloi aika upeasti (vaikken sanoista mitään selvää saanutkaan…)!

Päivän toinen ottelu oli Graham Ryding CAN (Wilson) vs. Stewart Boswell AUS (Dunlop). Ensimmäisessä erässä esiintyi vain yksi pelaaja: Boswell loisti, Boswell teki virheet, Ryding lähinnä palautteli palloja. Toisessä erässä Ryding sitten paransi olennaisesti peliään (tai Boswell huononsi omaansa!). Erä tiukasti Rydingille 17-16. Tässä vaiheessa jouduimme Matiaksen toisen ottelun takia poistumaan lasikentältä, mutta ottelun lopputulos oli 3-1 (15-6, 16-17, 15-6, 15-7) Boswellille. Muut puolivälierät jäivät näkemättä. Rydingin ja Boswellin matsin erätauolla kuuluttaja haastatteli ruotsalaista tennisässää Stefan Edbergiä. Hänhän pelaa nykyisin squashia, ihan kelpoisesti. Edbergin kommentti kysymykseen, miksi hän on siirtynyt tenniksestä squashiin, kuului: "Squashissa pystyn parantamaan peliäni, tenniksessä en". Niinpä, taidatkos sen selvemmin sanoa!

Catella Swedish Open - puolivälierät: Martin Heath SCO - Simon Parke ENG  3-0 (17-16, 17-14, 15-13) (57 min) Stewart Boswell AUS - Graham Ryding CAN  3-1 (15-6, 16-17, 15-6, 15-7) (67 min) John White SCO - Amr Shabana EGY  3-1 (15-12, 15-10, 14-15, 15-10) (54 min) Joseph Kneipp AUS - Rodney Durbach RSA  3-0 (15-11, 15-7, 15-12) (52 min)

Matkalla hallille käväisin hotellilla tarkistamassa oliko huoneeseemme jo ilmestynyt "kolmannen miehen kapiot" eli ylimääräisen sängyn petivaatteet. Ei jälkeäkään! Kävin vastaanotossa marisemassa asiasta, nyt jo kolmannen henkilön kanssa. Hänkään ei millään uskonut, ettei huoneessa todellakaan edes missään salakätkössä ollut niitä petivaatteita. Lopulta kaikki paikat koluttuaan hän ilmestyi takaisin huoneen ovelle, sylissään iso nyytti: "Otin ne viereisestä huoneesta!". Joopa joo, tuskin koko hotellissa oli muita asukkaita, niin että valinnan varaa oli.

Tasokilpailussa Matiaksella oli edessä 2. kierroksen ottelu miesten A-sarjassa, vastassa Roslagenin Kristoffer Eklund. Tämä kaveri oli pelaajana parempi kuin edellinen norjalainen ja todellinen herrasmies. Ei estämistä, ei purnaamista, ei näyttelemistä. Helppo peli tuomarille, niin myös Matiakselle, 3-0 (15-8, 15-13, 15-7). Ei siis vieläkään tuomarintöitä Matiakselle!

Kello oli lipsahtanut yli iltayhdeksän, joten suunnistimme majapaikkaa päin. Viime vuoden tapaan nappasimme hotellin kulmilla päivystävästä City-Grillenistä vähän suuhunpantavaa (M: juustohampurilainen, J: 200 gramman hampurilainen, P: hodari), jotka nautimme miehekkäästi hotellihuoneessa samalla TV:tä katsellen (totta puhuen TV:stä tuli elokuva nimeltä Howard Stern, joka oli sellaista roskaa, ettei hermo kestänyt viittä minuuttia kauempaa), kunnes väsy otti seurueen.

Catella-tasokilpailu, suomalaisten tuloksia perjantailta:

NE  ei pelejä

T15  ei pelejä

M55  ei pelejä

M45, 1 kierros: Rainer Lindström  bye

M35, 1. kierros: Kari Niskala - Kovalskyy Oeksiy UKR  3-0 (15-4, 15-4, 15-4)

MA, 1. kierros: Matias Tuomi - Tom-André Hansen NOR  3-1 (10-15, 15-8, 15-12, 15-9) MA, 2. kierros: Matias Tuomi - Kristoffer Eklund (Roslagen)  3-0 (15-8, 15-13, 15-7)

P19, 1. kierros: Matias Tuomi  bye Iiro Salonen  bye Patrick Lindström - Artur Hedlund (Göteborg)  2-3 (15-9, 13-15, 15-12, 5-15, 8-15)

P17, 1. kierros: Joonas Jokela - Christoffer Komujuni (Uppsala)  3-0 (15-8, 15-11, 15-11)

P15, 1. kierros: Pyry Poikolainen  bye Jon Tapionlinna - Johan Wass (Linköping)  3-0 (15-4, 15-1, 15-2)

Lauantai 8.2.2003

Aamuherätys oli puoli kahdeksalta (vaikka Simo "Simpauttaja" Tarvonen olikin uhkaillut Pyryä pahoilla seurauksilla [joista lievin olisi ollut matsin häviäminen], ellei tämä nousisi jo tuntia aiemmin eli puoli seitsemältä). Suunnistimme aamiaishuoneeseen, jossa saimme oleskella keskenämme, vain hotellin aamiaistyttö lueskeli paikallislehteä kanssamme, samalla hoitaen järjestystä pöydissä. Vaikutti siltä, ettei helmikuu ole matkailukuukausista se suosituin, ainaskaan Linköpingissä. Pyry kävi jo sen verran kuumana (hänen ensimmäinen ottelunsa oli alkava yhdeksältä), ettei jaksanut keskittyi aamiaiseen, vaan lähti kesken murokulhon hakemaan tavaroitaan huoneesta ja poistui sitten hallille. Lupasimme tulla perässä katsomaan hänen ekaa matsiaan.

Pyry löytyikin hallilta hieman hermostuneena. Hänen ensimmäinen vastustajansa oli Ukrainan Kondratenko Dmytro (nimi voi ihan hyvin olla mitä tahansa muutakin, näin se kuitenkin oli järjestäjien papereissa). Pyry oli tavalliseen tapaansa jumalattoman kipsissä ja Ukrainan poika meni tuossa tuokiossa 4-0 johtoon. Sitten kipsi purskahti rikki ja loppuerä menikin Pyrylle 15-2! Toinen erä oli vielä helpompi, sillä koko erä meni 15-2. Kolmannessa erässä Pyry alkoi "nylkeä kaatamatonta karhua" ja peli menikin siitä syheröiseksi. Lopulta kuitenkin koko matsi kotiin 3-0 (15-6, 15-2, 15-11). Pyryn kannattaisi uskoa omiin kykyihinsä, turhat virheet vähenevät, kun ei purista mailan kahvaa turhan kovaa!

Matiaksen paraativastustajan Rasmus Hultin piti osallistua poikien alle 19-vuotiaitten sarjan lisäksi myös miesten eliittisarjaan. Tutustuttuamme "ajan tasalla" olevaan kaavioihin hallin seinällä havaitsimme, että niin kova oli Rasmuksen pelko Matiasta kohtaan, että hän oli luovuttanut miesten sarjan ottelunsa säästääkseen voimia ja keskittyäkseen Matiaksen kaatoon (tai näinhän me luulimme). Ruotsalaiset olivat taas taktikoineet, sillä Rasmuksen puolivälieräottelu (todennäköisesti Norjan Patrick Hansenia vastaan) oli sijoitettu harjoitusmielessä lasikentälle. Rasmus olisi ollut ainoa PSA-kisan ulkopuolinen finalisti, joka olisi saanut harjoitella lasikentällä! Huom! tämä skenaario ei edellyttänyt Matiaksen ja Rasmuksen kohtaamista lasikentällä finaalissa, sillä heidät oli sijoitettu samalle puolelle kaaviota, jolloin väistämätön kohtaaminen sattuisi jo välierässä.

Matiaksen "aamuvastustajaksi" asteli kello 10 paikallisen LSK:n Michael Persson. Vaikka Matias oli flunssassa, ei Michaelista ollut vastusta, eräpisteet: 15-2, 15-3, 15-2. Hyvä, että voimia säästyi päivän muihin peleihin, joita olisi tulossa vielä jopa kolme kappaletta. Apteekista oli noudettu rohtoja Matiaksen flunssan hillitsemiseksi, mutta näytti siltä, että päivästä ei tulisi helppoa.

Paljon ei Matiaksella ollut lepoaikaa, sillä jo kahden tunnin päästä oli seuraavan eli miesten A-sarjan pelin vuoro. Vastustajana toinen "Matias", Roslagenin (vaikka kaikissa papereissa luki "Norway") Mattias Blomqvist. Tässä pelissä ei Matiaksella ollut sitten paljonkaan sanottavaa, kaksi ensimmäistä erää meni puhtaasti vastustajalle, 4-15 ja 3-15. Kolmanteen erään Matias sai kootuksi voimia ja näytetyksi vastustajalle, ettei ihan heittopussi ollut kentällä, 12-15. Terveenä Matiaksella olisi kyllä ollut saumansa tässäkin pelissä, sen näki. Yllättävää ei ollut, että Mattias Blomkvist voitti sittemmin koko sarjan. Matiaksella oli näin edessä kisan ensimmäiset tuomarihommat.

Pyryllä ei ollut hallilla varsinaisesti mitään asiallista tekemistä. Hänhän oli voittanut matsinsa ja seuraava olisi vasta iltapäivällä. Taskussa oleva lippu lasikentälle poltteli ja Pyry olikin lähtevinään sinne Jonin kanssa. Hetken päästä hallilla asteli taas kovasti Pyryn näköinen mies. Ei ollut malttanut lähteä lasikentälle saakka, olivat vain nauttineet "makoisan" atrian eilen tutuksi tulleessa McDonaldsissa ja kipinkapin takaisin.

Kello yhdeltä piti Rasmus Hultin pelata "harjoitusottelunsa" lasikentällä. Me olimme Matiaksen pelin ja tuomaritehtävien takia kiinni hallilla, mutta sitten sinnekin saakka kantautuivat uutiset: Rasmus Hult olikin ihan oikeasti sairaana. Hänen tilalleen oli "villillä kortilla" nostettu Martin Norrman, joka oli pelannut lasikentällä norjalaista Patrick Hansenia vastaan, voittanut (hikisesti 3-2) ja pelaisi Matiasta vastaan välierässä. Huh huh, tämähän paransi Matiaksen osakkeita melkoisesti. Norrmanhan on Ruotsin "huippujunnuista" se neljäs eli selvästi huonompi Hultia, Detteriä ja Victoria. Norrmanin matsi oli näytetty suorana paikallis-TV:ssä

Catella-tasokilpailu, suomalaisten tuloksia lauantai-aamulta:

NE  ei pelejä

T15  ei pelejä

M55, 1. kierros (=välierä) Arno Calonius - Tomas Rydén (Göteborg)  2-3 (16-17, 17-14, 13-15, 17-15, 15-13)

M45  ei pelejä

M35  ei pelejä

MA  puolivälierä Matias Tuomi - Mattias Blomqvist (Norrköping)  0-3 (4-15, 3-15, 12-15)

P19, 2. kierros: Matias Tuomi  - Michael Persson (Linköping)  3-0 (15-2, 15-3, 15-2) Iiro Salonen - Artur Hedlund (Göteborg)  3-0 (15-10, 15-6, 15-11)

P17, 2. kierros: Joonas Jokela - Christian Aulin (Malmö)  0-3 (5-15, 6-15, 3-15)

P15, 2. kierros: Pyry Poikolainen - Kondratenko Dmytro UKR  3-0 (15-6, 15-2, 15-11) Jon Tapionlinna - Christoffer Ohlsson (Malmö)  3-2 (17-16, 13-15, 13-15, 15-9, 15-9)

Mainittakoon, että Joonaksen pudottanut Malmön veikko oli aika hurjan punkkarin näköinen, nahkarotsi ja niitit ja muut vermeet!

Emme ehtineet tällä välillä pahasti syömään mitään, muutaman sämpylän hallin kahviosta ja madariineja ja suklaata. Juomia oli omasta takaa ihan tarpeeksi. Niskalan Kari oli teettänyt suomalaisten pelaajien koristeeksi erityiset "Poro-paidat" (Matiaksen mukaan niitten kuva-aihe oli Nana Niskasen suunnittelema). Valkoisessa paidassa oli sinisellä poron sarvet ja keskellä teksti "The Finnish Team Poro". Näitä alkoi pikku hiljaa näkyä yhä useamman Suomi-pojan ja -tytön yllä, Kari itse mukaan luettuna.

Mr. Poro...himself!	Hurja joukko!	Team "Poro"	ESRC:n iskujoukko

Linköpingiin oli Ollin ja Mikan jo pois lennähdettyä jäänyt Suomen miesten squash-maajoukkueen päävalmentaja Simo Tarvonen. Kun paikalla oli myös poikien maajoukkueen valmentaja Kari Niskala, syntyi joskus pieniä kilpailutilanteita, kun Simo ja Kari kisasivat, kumpi pääsee neuvomaan kutakin pelaajaa tauolla. Jollakin tauolla taisi olla vielä näidenkin valmentajien lisäksi muutama "personal trainer" asialla.

Kutsumanimiä:
Pyry	Porilainen, Pyrtelö
Jon	Ankkakuja, Jonkka
Joonas	Simo
Lindholm	Manccu
Matias	Make
Niskala	Mr. Poro
Tarvonen	Simpauttaja, Simppa
Pate	Pate

Pyry hoiteli mallikkaasti välieränsä Kristianstadin David Eliassonia vastaan, 3-0, erät 15-4, 15-6, 15-2. Tällä pelityylillä (joka pisteestä piste) tällainen tulos vastaa jokseenkin 9-0-voitto normaalissa pistelaskussa. Kun myös Jon voitti matsinsa (niinikään Kristianstadilaista vastustajaa vastaan), niin huomenna sunnuntaina käytäisiin täyssuomalainen finaali sarjassa pojat alle 15 vuotta!!!

Iltapäivällä pelasi ensin Iiro finaalipaikasta Gustav Detterin kanssa. Ainakin allekirjoittaneetn mielestä Iirolla oli jonkinlaiset mahdollisuudet tässä matsissa, mutta hän joutui kuitenkin lopulta taipumaan suoraan 0-3 (13-15, 5-15, 5-15). Iirolla oli pientä kipua takareidessä, joka esti täysipainoisen pelaamisen.

Osittain samanaikaisesti Iiron matsin kanssa alkoi myös Matiaksen ottelu Malmön Martin Norrmania vastaan. Martinilla oli fanijoukot paikalla ja asiaan kuului pieni pallonpompottelu kirkuvien fanityttöjen kohdalla lasiseinällä. Matias aloitti pelin mainiosti ja pelasi kaksi ekaa erää niin upeasti, kuin vain voi (flunssasta huolimatta), kumpikin erä 15-5. Kolmanteen erään Norrman pisti vauhtia oikein kunnolla ja Matias jäi vähäsen ihmettelemään, erä Norrmanille 15-13. Neljänteen erään ei onneksi vauhtia enää riittänyt ja se meni taas helposti ja selvästi Matiakselle 15-3. Näin Matias pelaisi taas alle 19-vuotiaitten finaalissa lasikentällä, tällä kertaa Malmön Gustav Detteriä vastaan!

Aikataulut olivat heittäneet häränpyllyä oikein kunnolla, niinpä kello oli lipsahtanut jo yli iltakuuden. Olin ilmoittanut pojille, että tänä iltana menisimme syömään oikeata ruokaa, emme hampurilaisia, pizzaa tai hodareita. Kumma kyllä kumpikaan matkaseuralaisistani ei protestoinut millään lailla (syynä ehkä se, että Matias oli väsynyt ja Pyry vielä tässä vaiheessa kunnioitti minua jonkinlaisena auktoriteettina...). En halunnut mennä tänä vuonna bankettiin, koska se oli viime vuoden kokemuksella lähinnä paikallisten ruotsalaisten remuisa ja tupakansavuisa tapahtuma, jossa ruokaa saisi odottaa useita tunteja. Lisäksi en erityisesti rakasta katsella huippu-urheilijoita, jotka ovat vetäneet "täyslärvit" ja käyttäytyvät todella huonosti (näin kuulemma tapahtui tänäkin vuonna).

Catella-tasokilpailu, suomalaisten tuloksia lauantai-illalta:

NE , 1. kierros Elina Kononen - Anna Detter (Malmö)  3-0 (15-8, 15-3, 15-7) NE, välierä Elina Kononen - Birgit Klaus (Göteborg)  3-1 (12-15, 15-9, 15-6, 15-8)

T15, lohkopeli Tiia Knuutila - Emmie Åkerblom (Kristianstad)  1-3 (12-15, 15-12, 10-15, 10-15)

M55  ei pelejä

M45, 2. kierros Rainer Lindström - Chris Skinner (Linköping)  3-2 (10-15, 10-15, 15-7, 15-13, 17-15) M45, välierä Rainer Lindström - Morgan Nilsson (Stockholm)  0-3 (12-15, 6-15, 4-15)

M35, 2. kierros Kari Niskala - Urban Bäckström (Skellefteå)  3-0 (15-10, 17-16, 15-5) M35, välierä Kari Niskala - Mats Malmberg (Sundsvall)  3-1 (15-7, 13-15, 15-12, 15-7)

MA   ei pelejä

P19, välierä Matias Tuomi  - Martin Norrman (Malmö)  3-1 (15-5, 15-5, 13-15, 15-3) Iiro Salonen - Gustav Detter (Malmö)  0-3 (13-15, 5-15, 5-15)

P17  ei pelejä

P15, välierä Pyry Poikolainen - David Eliasson (Kristianstad)  3-0 (15-4, 15-6, 15-2) Jon Tapionlinna - Fredrik Önnervik (Kristianstad)  3-0 (15-13, 15-11, 15-6)

Catella Swedish Open - välierät: Stewart Boswell AUS - Martin Heath SCO  3-1 (15-13, 15-10, 7-15, 15-9) John White SCO - Joseph Kneipp AUS  3-1 (15-13, 15-6, 11-15, 15-13)

Siispä siirryimme hotellille ja suihkun kautta baanalle. Ruotsissa on tosi korkea hintataso ravintoloissa. Niinpä ensimmäiset löytämämme ruokalistat osoittivat sellaisia liharuokahintoja kuin 250 SEK! Pienen kävelyn jälkeen löysimme La Scala -nimisen ravintolan, jonka hintataso oli 100-150 SEK. Minut äänestettiin kuitenkin nurin 2-1 (se auktoriteetista) ja "yhteistuumin" päätimme katsella vielä vähän muitakin ruokapaikkoja. Varttitunnin päämäärättömän kävelyn jälkeen (jonka aikana muun muassa tapasimme minikokoisen suloisen Jack Russell -terrierin; ilmoitukseeni, että ottaisimme koiran mukaamme Suomeen, koiran omistaja suhtautui rauhallisesti, vastustaen kuitenkin suunnitelmaa...) palasimme kuitenkin alkuperäiseen paikkaan.

La Scala -ravintolasta suomalaiset portsarit voisivat ottaa ansaintaoppia. Siellä oli nimittäin kylmä vaatenaulakko (teksti ilmoitti tavalliseen tapaan, että kadonneista vaatteista ei vastattaisi), jossa ilmoitettiin, että vaatteiden sinne jättäminen maksaisi sitten 15 kruunua per lätty! Pojat kauhistuivat moista ahneutta, mutta vakuutin heille, ettemme tulisi moista maksua maksamaan. Tarjoilija olikin jo osoittanut meille mukavan pöydän ravintolan takaseinältä. Ruokalistat kouraan ja miettimään. Matiaksen kanssa ravintolassa käydessä on aina suurin ongelma se, että herralta menee puoli tuntia päättäessä, mitä ruokaa ottaa. Pyryllä suurin ongelma oli, ettei hän tiennyt millaisia kukin ruoka olisi, lehtipihviä kun listalta ei löytynyt... No, erilaisia pippuripihvejä erilaisilla perunavaihtoehdoilla ja erilaisilla kastikkeilla viimein löytyi tarjoilijan ylöskirjoitettavaksi. Yli tarjoilijan käsityskyvyn meni kuitenkin pyyntöni saada kannullinen jäävettä. Varmistettuaan, että kysymys oli "vanligt vatten", hän toinen ihan pienen lasillisen vettä.

Ruoka tuli noin puolen tunnin sisään (jokainen sain oman pienen lisäkeperunakulhonsa) ja oli täysin syötävää. Söimme kukin ruokamme erinomaisella ruokahalulla (no sillä täsmennyksellä, että minä söin oman ruokani plus osan Matiaksen ruoasta ja Pyry taas jätti tapansa mukaan osan ruoastaan syömättä). Poistuessamme jätimme lakisääteisen juomarahan (joka sattui olemaan suurin piirtein mainostetun narikkamaksun suuruinen), nappasimme takkimme ja siirryimme kadulle. Pojat olivat vielä tässä vaiheessa vakaasti sitä mieltä, että joku syösyisi peräämme ja suorittaisi narikkamaksun kokoisen perintätoimen. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Hotellilla Matias otti kylvyn ja sitten hierotutti selkänsä ja jalkansa. Koko keho oli aika jumissa. Television mainostetuilta kaapelikanavilta tuli samaa bullshittiä kuin Suomessakin. Katselimme hetken ohjelmaa, jossa esitettiin lähinnä mönkään menneitä urheilusuorituksia. Suljimme television siinä vaiheessa, kun alettiin esitellä urheilutapahtumia, joihin liittyi jotenkin viuhahtajia tai muita naturisteja (tai sitten yksi kokonainen futisjoukkue pelasi nakusillaan...). Unta kaaliin!

Sunnuntai 9.2.2003

Aamuherätys oli 7:45 ja siitä heti aamiaiselle. Pyry oli tapansa mukaan hermostunut, höpisi Jonin nopeudesta kentällä ja siitä, kuinka aamun finaalissa tulisi varma tappio. Hän ei jaksanut kauaa keskittyä aamupalaansa vaan kuten eilen, haki pelikamansa ja lähti hallille. Matias oli tosi huonossa kunnossa. Nenästä tuli verta vauhdilla ja poika oli kuolemanväsynyt. Vihjaisin päivän loppuottelun luovuttamisesta sairauden takia, mutta siitä herra ei halunnut kuulla puhuttavankaan! Hän jäi huoneeseen nukkumaan ja sovittiin, että tulisin hallilta takaisin viimeistää kello 11 pakkaamaan.

Pyry istuskeli hallilla jos mahdollista hermostuneempana kuin koskaan. Vakuuttelin hänelle, ettei ongelmia tulisi olemaan, mutten onnistunut saamaan häntä ihan rauhalliseksi. Pojat lähtivät kentälle pallottelemaan. Itse pelissä Jonin mainostetusta nopeudesta ei ollut merkkiäkään. Sen sijaan hän oli uskomattoman ulottuva huolimatta lyhyestä varrestaan. Loppujen lopuksi Pyryllä ei ollut suuria vaikeuksia pelissä, meikäläisen neuvoilla tai niistä huolimatta Pyry voitti 3-0, eräpisteet 15-2, 15-8, 15-8. Pyry oli lähes ylirauhallinen voittonsa jälkeen, sen sijaan Jon oli vähän alla päin. Jonilla oli edessä paikallisen tavan mukainen tuomarijobi. Hän sai avukseen Joonaksen, josta oli jo kehittynyt melkoinen tuomaroija ja ruotsin kielen pieksäjä. Olin itse asiassa yllättynyt, että hän oli kotoisin puhtaasti suomenkielisestä perheestä, tosin perhe oli asunut jonkin aikaa Ruotsissa. Silti, on aika harvassa suomenkielisiä nuoria, jotka uskaltavat puhua ruotsia. Hyvä Joonas!

Palkintojen jako poikien finaalin jälkeen oli melko pienimuotoinen. Pyry oli hävinnyt paikalta ja löysinkin hänet viitoskentältä tuomarinhommista. Tiian kaunis ja vetoava katse oli purrut Pyryyn ja niin hän hoiti Tiian tuomintavuoron. Pyryn ja Jonin vapauduttua näistä tehtävistään he kävivät pokkaamassa palkintonsa kenenkään huomaamatta. Pyry sai pokaalin (joka Catellassa on mukavan näköinen lasipysti) lisäksi muun muassa repun ja Jon paidan ja grippejä.


Pyry saa palkintonsa (huomaa pokaalia
puristava käsi!)

Herättelin Matiaksen puhelimella, hän oli todella nukkunut yhteentoista saakka. Läksimme Pyryn kanssa pakkaamaan. Matias oli saanut nenäverenvuotonsa lakkaamaan, mutta puhti oli miehestä kokonaan poissa. Sovin vastaanoton tytön kanssa, että saisimme jättää auton parkkiluolaan kolmeen saakka. Veimme tavarat autoon ja lähdimme lasihallille Matiaksen pelikamojen kanssa. Matias meni samantien pukuhuoneeseen, Pyry ja minä etsimme paikkamme katsomossa ja istahdimme odottelemaan. Päivän ensimmäinen tapahtuma olisi poikien alle 19 loppuottelu. Sitten esiintyisi Sarah Fitz-Gerald. Ruotsi vastaan muu maailma -nelinpelin jälkeen olisikin vuorossa päätapahtuma eli Catella Swedish Openin loppuottelu John White - Stewart Boswell.

Ennen poikien matsia television selostaja kävi haastattelemassa Matiasta ja pisti ylös hänen faktansa ottelun aikana kerrottavaksi (emme koskaan nähneet televisiolähetystä, joten emme tiedä kuinka yksityiskohtaisesti hän kertoi Matiaksesta). Gustav Detter kävi pallottelemassa kentällä. Matias istui vain apaattisesti paikallaan. Itse peli meni Detterin tahtiin. Paikalla oleva yleisö, joka ei tiennyt Matiaksen sairaudesta ei varmaankaan ihmetellyt mitään. Oletti vain Detterin pelaavan tosi hyvin ja Matiaksen olevan taidoiltaan askeleen jäljessä. Todellisuudessa Matias oli lyönneiltään aika hyvin mukana. Sen sijaan peliajatus oli hieman hämärä (Niskalan mukaan Matias pelasi turhan paljon palloa vasenkätisen Detterin kämmenpuolelle eli siis vasemmalle) ja liikkuminen muuttui pelin edetessä vaikeammaksi ja reaktiot hitaammiksi.

Yhtä kaikki kilpailun juontaja kiitti poikia hyvästä pelistä ja ennusti heistä tulevan tulevaisuuden ammattilaisia. Palkinnot pojille jakoi "lentävä squash-kommentaattori" Joe Kneipp.

TV-reportteri haastattelee loppuottelijaa	Joseph Kneipp jakoi palkinnot	Toipilas?

Catella-tasokilpailu, suomalaisten tuloksia sunnuntailta:

NE, loppuottelu Elina Kononen - Cajsa-Marie Gulin (Stockholm)  0-3 (12-15, 13-15, 11-15)

T15, lohkopeli Tiia Knuutila - Jonna Milton (Kristianstad)  0-3 (8-15, 8-15, 12-15)

M55  ei pelejä

M45  ei pelejä

M35, loppuottelu Kari Niskala - Fredrik Johnson (Linköping)  0-3 (7-15, 3-15, 9-15)

MA   ei pelejä

P19, loppuottelu Matias Tuomi - Gustav Detter (Malmö)  0-3 (13-15, 10-15, 8-15)

P17  ei pelejä

P15, loppuottelu Pyry Poikolainen - Jon Tapionlinna  3-0 (15-2, 15-8, 15-8)

Australian Sarah Fitz-Gerald, joka on maailman ykkösnainen squashissa, mutta juuri ilmoittanut lopettavansa turnauspelaamisen, esitti parastaan pelaten näytösottelun Uuden Seelannin Shelly Kitchenin (= keittiö) kanssa. Shelly pisti ensimmäisessä erässä hyvin kampoihin, ja veikin sen pistein 15-13. Sitten alkoi Sarahin rutiini purra ja erä erältä pieneni Shellyn pistesaalis. Neljännessä erässä oli vielä pientä taistelua. Ottelu Sarahille 3-1 (13-15, 15-8, 15-4, 15-5).

Nelinpeliottelua Ruotsi (Anders Thorén & Daniel Forslund) vastaan muu maailma (Joe Kneipp & Martin Heath) en ollut näkemässä kuin muutaman minuutin verran, mutta siinä oli viime vuotiseen tapaan pientä yleisön kosiskelun makua lattialla makaamisineen ja refleksilyönteineen. Ilmeisesti muu maailma voitti (tuskin tulos jää aikakirjoihin). Yleisön hauskuuttajana (erityisesti sellaisen yleisön, joka ei ennen ole squashia nähnyt) nelinpeli on verraton.

Loppuottelu on aina Catellassa jännittävä, itse pelinkin takia, mutta myös koska aikataulu iltalaivalle on aika tiukka ja pitkä peli lyhentää käytettävissä olevaa ajoaikaa Tukholmaan. Iltahämärässä on ikävää, jos tulee liian kiire.

Loppuottelussa kohtasivat siis Australian Stewart Boswell ja Skotlannin John White. Ensimmäinen erä on John Whiten näytöstä, hienoa peliä, kikkojakin. Boswellilla on hauska tapa harittaa tasapainokäden sormia, vähän "tyttömäisesti". Pisteet hänelle 15-6. Toiseen erään tulee käärmekeittoa syönyt Boswell. White alkaa tehdä virheitä ja erä livahtaa vastustajalle 15-7. Kolmas erä on kuin hidastetusta filmistä, välillä pelaajat kerkiävät halailemaan toisiaan, vaikka mitään helliä tunteita ei osoitetakaan. Erä edelleen Boswellille, 15-6. Whitelta voitto alkaa luiskahtaa käsistä. Neljännessä erässä hyvin tuominnut tuomari alkaa sekoilla ja pelaajat purnaavat. Boswell dyykkailee tuon tuostakin (tunnuslause: "miehet dyykkaa mahallaan..."). White alistuu kohtaloonsa. Neljäs erä ja koko peli Boswellille, eräpisteet 15-12. Aikataulullisesti oli hienoa, että ottelu päättyi hieman etuajassa, kerkesimme näkemään palkintojen jaot (Boswell nakkasi nonchalantisti saamansa 4000 dollarin kellon pöydälle tyhjien juomapullojen ja muun skrääpin sekaan...) ja kuulemaan hienot loppupuheet. Erityisesti mieleen jäi Ruotsin squashliiton eroavan puheenjohtajan kehu päivän junnufinalisteille Detterille ja meidän Matiakselle. "tulevaisuuden ammattilaisia, Catella-voittajia". Noin Ruotsissa, meillähän junnuista ei saa edes puhua...

Catella Swedish Open - loppuottelu: Stewart Boswell AUS - John White SCO  3-1 (6-15, 15-7, 15-6, 15-12)

Jäähyväiset lasikentälle, pikaisesti vessan, vaatenaulakon ja myyntipöytien kautta autolle ja kohti Eurooppa-nelosta, kohti Tukholmaa, kohti m/s Sea Windiä, kohti Turkua, kohti kotia! Ilta alkoi jo hämärtää, kello oli vähän yli viisi, kun suuntasimme auton keulan pois Linköpingistä. Keli oli vuodenajasta huolimatta lähes kesäinen. Ajelimme kattonopeutta, sataakymppiä, kunnes perä edellä vastaan tulevien rekka-autojen ruikkimat kurat alkoivat kyllästyttää ja hidastimme vauhtia noin sataan. Se olikin passeli matkavauhti. Tie oli muutamasta pakkasasteesta huolimatta märkä eli siis suolattu. Poliisipartioita valvoi ajonopeuksia useissa paikoissa, meitä ei ollut tarvis pysäyttää (muuta kuin ehkä siistin ajon palkitsemiseksi, mutta ei tällä kertaa). Ajo oli puuduttavaa kuten aina, Tukholma löytyi, Värtankin yhtä helposti ja Seawindin konttuurissa saimme ystävälliseltä tytöltä lippumme (joista löytyivät nyt myös nimemme) ja asetuimme jonoon. Juttu oli yhtä hervotonta kuin menomatkalla ja laivakin löysi meidät ja pääsimme, yllätys, yllätys, parkkeeraamaan alimmalle kannelle.

Porukkamme ei ollut köyhä (paitsi minä), kipeä (paitsi Matias) eikä väsynyt, joten päätimme nauttia koko esityksen, eli: ruokaa, saunaa ja tax-freetä! Ravintolassa otimme tavanomaiset annokset: minä sipulipihvin (jonka sipuli oli syömäkelvotonta ja aiheutti silti "kaasuhäiriön"), Matias suoraan tiskiltä lihapullat muusilla. Pyryn keksintö oli lastenannospihvi! Oli lastenannos tai ei, osa jäi syömättä, Pyry, Pyry!

Laivan sauna oli tyhjennetty juuri sopivasti meitä varten. Viihdytimme Pyryä laulamalla aarioita sopivista korkeatasoisista sävelmistä. Innostustamme hieman hillitsi se havainto, että laulu kuului todella hyvin laivan käytävälle! Tax-freen tyhjennyksen jälkeen poistuimme hyttiin, jossa nukahtaminen ei kuitenkaan ollut ihan niin nopeaa kuin edellisellä kerralla.

Maanantai 10.2.2003

Kuten kaikki aikanaan, myös meidän matkamme päättyi. Laiva laski satamaan, me laskimme laiturille, suunnistimme Linnan ohi kohti Helsinkiä, ajoimme tuon puolisentoista sataa kilometriä, toimitimme Pyryn kotiinsa, tervehdimme hänen Pontus-koiraansa (joka on musta ja muistuttaa Belgian paimenkoiraa), joka oli ujo, ajoimme kotiin ja nukuimme pois matkaväsymyksen. Kaikkien kolmen matkustajan yhteinen päätös oli: ensi vuonna ehdottomasti uudestaan Catellaan. No katellaan...

- matkareportteri Jari


P.S. Varsin mainiot kommentit Catella Swedish Openin jokaisesta kisapäivästä on Ruotsin liiton Catella-sivuilla:

Päivä yksi (karsinta)  Päivä kaksi (karsinta)  Päivä kolme (1. kierros)  Päivä neljä (2. kierros)  Päivä viisi (välierät)  Päivä kuusi (loppuottelu)

Täydelliset (Horizon-)tulokset löytyvät täältä:

Catella Swedish Open 2003   Catella Swedish Squash Cup 2003